Taika kylpee auringossa :)

Viime aikoina päivitykset ovat jääneet vähemmälle. Kiirettä on pitänyt koiramaisten menojen vuoksi, mutta en valita :) Ylhäällä oleva kuva otettiin aurinkoisen lauantaipäivän kunniaksi, kun koirat kirmasivat kotipihalla ja nauttivat auringosta. Helmi pääsi myös noutamaan damia ja Taika varmisti damien saapumisen perille asti ;)

Taika aloitti pentukoulun viime maanantaina. Paikalla oli sekalainen seurakunta pääosin 4-6kk ikäisiä pentuja, sekä yksi 9kk vanha lagotto. Taikan naapurina penturivissä oli suloinen cockerin ja villakoiran sekoitus, joka oli väriltään ihastuttavan vaaleaa vehnää :) Pienen mäykkypojan ja lagoton räyhääminen meinasi tutisuttaa välillä Taikan jalkoja, mutta muuten oltiin reippaana ja hyvin keskittyneenä koko tunti! Ekalla kerralla treenattiin paikallaoloa, istumista, maahanmenoa, kontaktia, vapaa-käskyä ja leikkiä. Kontakti oli hallussa, maahanmeno hissillä opittiin nyt kunnolla, kun Taika sai jonkun ahaa-elämyksen pienen takkuamisen jälkeen :) Pallot eivät juuri leikkihetkellä kiinnostaneet, joten seuraavalle kerralle nostetaan panoksia ja otetaan vinkulelut mukaan :) Taika oli ADHD-lättyyn verrattuna hämmästyttävän keskittynyt ja muista koirista piittaamaton. Herkkujen eteen tehtiin tosissaan töitä ja katsekontakti veti vertoja tollereille :) Muiden koirien äkkinäiset liikkeet, syöksyt tai haukahtelut saivat Taikan vielä säpsähtämään, mutta hyvällä mallilla tottuminen alkaa olla. Koko ajan ollaan rohkeampia ja luottavaisempia :) Kotiläksynä oli paikallaoloa, jota ei hirveästi olla vielä tehty. En ala sitä viikossa hinkkaamaan kuntoon, kun Taika näyttää luulevan, että herkulle pääsemättömyys on joku rangaistus jostain tai muunnos kontaktiharjoituksesta, joten tehdään liikettä kuntoon pikku hiljaa. Sivulle tuloa tehtiin myös itseksemme muutaman testiversion verran. Taika jää liian kauas sivulle (haluaa pitää katsekontaktin, eikä läheltä nää...), mutta pitää asentonsa jo parin testikerran jälkeen yllättävän hyvin :) Manun kanaherkut ovat maistuneet Taikalle erinomaisen hyvin, joten niillä jatketaan treenausta myös jatkossa :) 

Helmi tokoili puolestaan torstaina taas mölliryhmässä. Paikallaoloa tehtiin koemaisesti, eikä siinä ollut ongelmia. Koiran takapää on kuitenkin levoton maassaolon aikana, mutta pääasia että pysyy maassa. En hirveästi uskalla alkaa korjailemaan jo ennestään heikkoa maassa makuuta, joten näillä mennään. Helmi siis siirtää painoa lonkalta toiselle. Meidän tavoitteet ovat ALO-luokassa, joten tämä saa olla meille tarpeeksi hyvä. Piste :) Häiriötreenit ovat menneet hyvin, muiden koirien luo ei ole enää entisenlainen pakkomielle, ja koiraa voi pitää huoletta löysällä hihnalla tai jossain liikkeeissä vapaana ilman mitään pelkoa tutustumiskierroksista ;) Koiran tortulla höystetyn nahkahihnan tilalle ei ole vielä löytynyt yhtä hyvää, joten treeniä on tehty pitkällä noutajahihnalla, joka ei ole paras mahdollinen vaihtoehto. Myös kiinni sitominen ja paikallahengailu näyttää nykyään onnistuvan hyvin :) Tunnilla treenattiin myös seuraamisen käännöksiä, joista oikealle kääntyminen on Helmillä heikompi. Tätä tehtiin herkkuavusteisesti herkku reiden päällä, mikä tiivistikin käännöstä välittömästi. Koiran katsekontakti ja seuraaminen on parantunut huomattavasti, mutta kun treenipaikkaa taas muutetaan tai treenikaverit muuttuvat, alkaa koko homma ja häiriösiedättäminen taas alusta...

Taika kävi myös viikolla korvakontrollissa, missä todettiin korvatulehduksen parantuneen, mutta toisen korvan vielä vähän punoittavan. Avuksi saatiin gefilus-tyyppistä geeliä korviin bakteeritasapainoa palauttamaan. Samalla varattiin myös Helmille rokotusaika. Taikan siskokulta nuolee kuulemma myös isosiskonsa silmiä, joten huoli Helmin silmäongelmista taisi olla turha :) 

Tänään Taika kävi sitten korkkaamassa keskustan vilinään ja Stockan alennusmyynteihin :) Tutustuminen oli lyhyt ja tarkoitti kävelyä vain alakerran läpi ovelta toiselle, mutta oli siinäkin jo Taikalle sulateltavaa :) Askellus oli reipas ja terhakka, joten pelkoa ihmisvilinä ja iso kauppa eivät herättäneet. Kadulla annettiin sitten Fransmannin asiakkaille ruokakeskusteluun aihetta torttuamalla keskelle katua ja ravintolan ikkunoiden eteen. Muovipussi oli mukana, tottakai ;) Autoilu oli sen verran taas syvältä, että vaikka laulua ei takakontista kuulunutkaan, oli häkin pehmusteita taas laatoitettu kauimmaisesta nurkasta :/  Samalla reissulla noudettiin iskälle kenorivi ja treenattiin autossa minuutin verran yksin hengailua. Toppamantteli oli tietenkin päällä, joten ei palellut! :) Äiti oli ostanut Saariselältä latexipossut, joista lähti raivostuttava röhkinä... Helmi tykästyi ja omi molemmat possut heti omaksi, Taikalle oma possu kelpasi vasta Helmiltä ryöstettynä ;) Toisesta possusta meinasi tulla jo kinkkufilettä, mutta henkikulta säästyi vielä seuraavalle retuutuskerralle ;)  Kylässä kävi myös anopin- ja appiukontekeleet, joten tänään on ollut tapahtumarikas päivä kaikin puolin :) 

Viikonlopun ulkoilusta tuli napsittu muutama kuvaräpellys, joista muutama otos ohessa.

Pakollinen poseeraus

Helmi hengaa...

TAIKA

Niin se vaan aika vierähtää! Taika on ollut talossa nyt reilu 2kk ja huomenna alkaa Taikan peruskoulu. Ensimmäistä koulupäivää varten käytiin suihkussakin, kun kepo vihjaili pennun takapään haisevan taas pisulle... :) Enää kynnet ja korvavarvat kuriin, niin ollaan valmiita ekaan koulupäivään!  Taika vetelee nyt sikeitä sohvalla suihkunraikkaana, talvimantteliin ja fleecepeittoon kietoutuneena.

Taikan tokotreenit kotona ovat parin viime viikon aikana hieman vähentyneet, mutta luoksetuloa pihalla, kantamisen kehumista ja iloista esineen esittelyä ja luovuttamista on tehty pari kertaa. Istumista käsimerkillä, autohäkistä poistumisluvan pyytämistä ja sievää istumista tassuja pyyhittäessä on treenattu myös. Lenkillä Taika on vapaana niin paljon kuin mahdollista, mutta muiden koirien ohittaminen on tapahtunut lähinnä sylissä, tai hyvin kaukaa kiertäen. Selvästi isoja koiria pelätään/kunnioitetaan! Lumikola alkaa olla vanha tuttu, anopintekelekin pitkän tauon, 10min tutustelun ja kalaherkun jälkeen ok :)

Pentutreffeillä on käyty molempina sunnuntaina. Tänään oli ennätysosaanotto, kun paikalla oli yhteensä 8 pentua temmeltämässä! Oli siinä vilinää! :) Taika treenasi luoksetuloa ja katsekontaktia liikkeessä pari kertaa treffien lomassa. Hyvin sujui ja Äipän kanaherkut maistuivat erinomaisesti ;)

HELMI

Helmi on ollut yllättävän vaisu viime aikoina. Mitään ulkoista syytä ei näy, eikä valeraskaudenkaan pitäisi olla vielä ajankohtainen. Leluja ei kannella, eikä pedata petiä. Taika nuolee Helmin silmiä, vaikka niissä ei mitään näykään, eivätkä ne mitenkään vuoda. Taika tosin nuolee Helmin leukaa ja suupieliäkin, joten voi olla ihan lirkutteluakin, mutta vähän epäilyttää. Helmillä oli viime viikolla mahan kanssa pieniä ongelmia, jotka kuitenkin ratkesivat muutaman päivän Attapectin-kuurilla, eikä sen jälkeen ole ollut ongelmia. Koira nuolee välillä tassua, joten onkohan takakinner kipeytynyt jossakin... Helmin rokotusaika lähestyy, joten taitaa olla tarkemman terveyssyynäyksen vuoro, ihan oman mielenrauhan takia.

Helmi on myös mielestäni rauhoittunut, mitä en uskonut koskaan sanovani ääneen... Pienet rauhoittumishetket treeneissä olen laittanut tähän asti sattuman piikkiin, mutta tänään täytyi todeta, että kyllä se järjen ääni on pikkuhiljaa saamassa ainakin jotain pientä sijaa Helmin pääkopassa. Tämä kehitys ei varmaan kuitenkaan koske nomea... :D Tänään siis treenattiin seuran kuplahallissa rallytokoa, ja koira joutui reippaasti yli puolet tunnista istumaan/hengaamaan kiinni sidottuna omaa vuoroa odotellen, kun rata oli tehty keskelle treenihallia ja tilaa omatoimiselle treenille muiden suoritusvuorolla ei oikein ollut. Koko hengailun aikana kuulin tasan kaksi piippausta, ja nekin kun minä olin 2m päässä, enkä kiinnittänyt koiraan mitään huomiota. Muuten hallissa kyllä raikui haukku ja vinkuminen, mutta kerrankin sain ylpeästi todeta, ettei meidän Helmi metelöi, edes kiinnitettynä :) 

Rallytokossa tehtiin siis täysmittaista kisarataa kahtena eri versiona. Oltiin molempien suorituskertojen viimeisiä, joten odottamista tuli kaikista eniten. Eka rata meni vähän nenäpäiväksi, kun käännöksissä piti tarkistaa kentän hajuja. Toinen rata menikin sitten meidän tasoon nähden ihan erinomaisesti!!!! Muuten ei niin väliä, vaikka ei olisi mennytkään, mutta koira säilytti katsekontaktin KOKO radan ajan, KAIKISSA liikkeissä ja myös välipalkitsemisen jälkeen :) Menemme rataa siis vielä palkan avulla, tosin kovin montaa niitä ei tarvinnut viljellä, riitti että käsi oli taskussa tai käännöksissä herkku kävi nenän edessä. Ennen joulua tuli juoksun takia ainakin 4 poissaoloa treeneistä, joten radalla tuli vastaan tutustumiskierroksella myös ihan uusia liikkeitä, jotka opeteltiin sitten lennossa :) Rallytokossa koiraa saa kehua ja jutella sille mukavia, joten käytin toisella kierroksella huomattavasti enemmän treenityyppisiä/innostavia suullisia kehuja, mikä näkyikin koiran suorituksessa erittäin positiivisena vireenä. Ekalla kierroksella epäonnistuneet kiertäminen oikealta ja saksalainen käännös menivät myös nappiin! Helmille olisi hyvä opettaa eteen istuminen omalla käskyllä, kun se on perusteena monessa rallyn liikkeessä. Tätä en ole halunnut viljellä nomen takia, mutta ehkä se ei enää haittaa. Koira näyttää erottavan nomen muista lajeista ihan hyvin, eikä nomessa ole nyt niin väliä, missä asennossa tipun luovuttaa, kunhan koira tulee käden etäisyydelle ja tipu tulee käteen. Helmin hienosta odotteluhengailusta piti ottaa valokuvakin todistusaineistoksi!  

Tänään paistoi päivällä tunnin tai kahden verran kevättä enteilevä kirkas aurinko! Koira peuhasivat pihalla ja puistotontilla perinteisiä etsivä löytää - ja keppijumppaleikkejä. Vuosi sitten hankittu kamera alkaa osoittautua luokattoman hitaaksi koirien kuvaajaksi, joten järkkäri on nyt vakavasti harkinnassa!

Helmin kuvien puuttuminen joukosta ei johdu siitä, etteikö mustia olisi kuvattu! Musta koira ei vain ole kovinkaan palkitsevaa kuvattavaa puuttelisissa valaistusolosuhteissa, joten koiran sijaan kuvissa seisoo yleensä vain musta karvamöykky. Lisätään Helmin kuvia blogiin heti kun vähänkään selkeitä saadaan saaliiksi :)

Kaksi kuonoa haistaa yhtä paremmin!

Viime päivinä ilmoittautumisia on lähtenyt eri paikkoihin ja molemmille koirille.

Helmi on ilmoitettu rallytokon ALO/AVO-kurssille ja paikka taisi varmistua :) Toko jatkuu koko kevään aina torstaisin, joten kaksi kertaa viikossa ohjattua treeniä siis Helmille. Päälle kasvattajan treenit ja mahdolliset lauantain toko/näy-treenit.

Taika on ilmoittautunut pentutokoon tammi-helmikuulle ja sitten pentuagiin helmi-maaliskuulle. Pk-tottikseen myös ilmoittauduttiin, mutta ei mahduttu ryhmään, kun karsintaa tehtiin pk-rotuja suosien. Lisäksi OSN järjestää tokoa nyt keväälläkin, minne ajateltiin mennä. Paikkaa on "värivikaiselle tollerille" kysytty jo ennakkoon, joten toivottavasti ollaan sielläkin mukana, mikäli aikataulut vain passaavat. Nyt kun Taikan rokotukset ovat kunnossa ja ikää tulee koko ajan lisää, voi Turbonelivedon ottaa jo pian treeneihin mukaan opettelemaan hengailua ja rauhoittumista.

Keväälle olisi Taikalle tavoitteena vähintään spanieleiden taipparikurssi, toivottavasti tokon ryhmäpaikka koko kesän kurssilta ja paljon omatoimista treeniä :)

Helmi haluaisi nomekurssille, tokoilla koko kesän (jos ehtii...) ja metsästää tuloksia. Katsotaan miten suunnitelmat kevään mittaan muuttuvat ;)

Tällä viikolla on sattunut paljon. Alkuviikosta oli riemu ylimmillään, kun rantapolku merenjäätä kohden ei loppunutkaan rantakaisloihin, vaan jatkui suksen jälkien muodossa meren jäälle asti! Tämän talven ensimmäiset ja odotetut jääkävelyt saatiin siis korkattua vasta tämän vuoden puolella! Aika lämmintä on alkutalvesta ollut... Jäällä oli Tapaninpäivän myrskyjen jälkiä kaikkialla. Jää oli paikoitellen yli metrin lauttoina koholla ja rannassa korkein jäälautta nojasi kolmen metrin korkeudessa sitkeää rantapajua vasten! Kaupungin valot loistavat jäälle, joten pimeydestä huolimatta jäällä näkee kävellä vaikka keskellä yötä. Taika oli ihmeissään edessä avautuneesta avaruudesta, mutta pian jännäntuoksuiset rantakaislat saivat huomion kääntymään nenähommiin :) Helmi spurttaili onnessaan rantapusikoissa ja tutki jään tekemiä muodostelmia. Taika tottakai juoksi perässä, joten lyhytkin jääkävely oli hyvää liikuntaa. Jäällä käytiin heti seuraavana päivänä uudestaan. Siellä ei tarvitse pelätä vastaantulevia pyöräilijöitä tai törttöileviä autoilijoita, eikä mistään kuulu liikenteen ääniä. Tunnelma on ihanan karu, mutta rauhallinen.

Rallytokossa nähtiin myös ihmeitä! Vuorossa oli eka kokonainen harjoitusrata, mihin piti käydä tutustumassa ilman koiraa. Hieman pelonsekaisin tuntein köytin sitten Helmin tukevimpaan agiesteeseen ja annoin paikkakäskyä. Pidätin varmaan hengitystä kriittisen välimatkan ylitettyäni ja odottelin turhautunutta ja komentavaa haukkua takaa kuuluvaksi, mutta hallissa raikui vain naapurikentän agihuudot. Kiersin koko radan epäuskoisissa tunnelmissa ja tutkailin silmäkulmasta koiran suuntaan lähtöpaikkaan palatessa. Helmi istua napitti samassa kohtaa kun minun lähtiessä ja katseli rauhassa ohi meneviä koirakoita ja ihmisä. Välillä heilui hännänpää toisen koiran katsoessa Helmin suuntaan, mutta ei se ollut mihinkään siitä lähdössä. Siis HELMI!!! Paikallaolo ja varsinkaan toimettomana istuminen ei ole koskaan ollut Helmin vahvimpia puolia, eikä muiden tekemisen katselu ole onnistunut sitten ollenkaan, kun toiminnanhaluinen koira on tahtonut itsekin mukaan toimintaan! Joku on ehkä joskus kuullut kesän nometreeneissä pellon reunaan sidotun Helmin jäkätystä, kun hänet on hylätty, HYLÄTTY!!! :) 

Tänään oli sitten koirankoulutuselämäni yksi kohokohdista, kun torstain tokotreenit alkoivat sillä pelätyllä paikallaololla. Ihan niin kuin siinä ei olisi meillä tunnin aluksi tekemistä, oli paikallaolo sokkona... JOo, ei olla koskaan tehty aikasemmin... Luotto koiraan oli niin korkealla, että otettiin reunapaikka rivistä ja jätin remmin koiralle paikoilleen... Neljä koiraa jäi sitten kentän laitaan riviin makaamaan, ja neljä ohjaajaa käveli 15m päähän agilityesten taakse piiloon. Minä menin esteen taakse ensimmäisenä, ja tästä syystä myös viimeisenä pois. Neljästä koirasta yksi on käynyt jo möllikisoissa, yksi on 7kk ikäisenä koulutettu jo Helmiä pidemmälle ja yksi pikkukoira piippasi Helmin naapurissa koko paikallaolon ajan. Arvatkaa kenen koira oli koiran luokse palatessa ainoana koirana alkuperäisellä paikallaan maassa makaamassa?!?!? No meidän Hempukka <3 Muut koirat olivat hiippailleet omistajiensa perään tai vähintään vastaan. Se tunne oli jotakin äärettömän tyytyväistä ja ylpeää, kun tokoryhmän heikoin/levottomin maassa makaaja ja paikallaolija olikin huonoimmassa lajissaan tällä kertaa paras!  Hyvä Hemppu!!! Ohjaajat olivat myös suorituksesta innoissaan, ja kuulemma saisin luottaa koiran osaamiseen enemmän. Ehkä sitten ens elämässä ;) 

Voisiko oikeasti olla niin, että Taikan minuuttitreenien ajan Helmin vieressä harjoittelema paikallaolo olisi tuottanut jo tulosta?!? Helmi siis tarkoituksella istuu vieressä paikka-käskyn alla kun Taika "treenaa", ja saa ilmasta herkun vapautuskäskyn kera kun treenit ovat ohi :) Koira on tokotreeneissäkin väläytellyt nyt entiseen verrattuna erinomaisia luoksepäästävyyksiä ja vieressä toimettomana hengailuja, mutta eipä nyt innostuta. Minun tuurilla tämä on nyt vain hyvää sattumaa ja paluu arkeen koittaa pian... Ensi kerralla olisi kuulemma möllitokokoe OKK:n säännöillä... Ei taida onnistua herkutta...

PS. Taika osaa nyt ottaa jo askelia katsekontaktia ylläpitäessä, sekä tehdä herkkuavusteisen hissimaahanmenon :) Taitava tenava ;) Kiva riemuita näistä pennun pienistä edistymisistä!

Melkeen onnistunut kuva Taikasta (ennen korvatrimmiä...)

Helmi on ollut juoksun takia lomalla kaikesta ohjatusta harrastustoiminnasta. Lähes kuukauden tauon jälkeen korkattiin uusi vuosi taas treenin merkeissä ja tokoiltiin kasvattajan lättytreffeillä tunnin verran. Helmi oli hyvin innokkaalla tuulella, sillä herkkuja ei kovin suurissa määrissä ollut päässyt tienaamaan näköjään ihan liian pitkän aikaan ;) Herkkuja tosin on saanut lähes joka ilta, kun Taika on tehnyt oman 3min treenivuoronsa ja Helmi on treenannut paikallaoloa sen ajan. Nyt perheen molemmat koirat tietävät herkkukaapin paikan ja sisällön, joten keittiön nurkkaan alakaapin luo on turha haaveilla kyykistyvänsä yksin ;)

Helmi treenasi myös ekaa kertaa OKK:n tokoryhmässään juoksun jälkeen. Olimme hieman myöhässä alusta, joten emme onneksi ehtineet mukaan ryhmän paikallaoloharjoitukseen. Ohjaajat tuntevat meitä onneksi jo sen verran, että ymmärsivät, miksi me tehtiin omia keskittymistreenejä ja kontaktia sivussa muiden paikallaolon ajan. Meidän on ihan turha edes yrittää aloittaa treenejä paikallaololla... ;D Ehdimme tehdä myös oman lyhyen paikallaolon ennen ryhmän mukaan liittymistä. Koira kun oli vielä normaaliakin innokkaampana treenejä aloittelemassa, kun hallista oltiin oltu se kuukausi lomalla ja kavereitakaan ei ollut pystynyt juuri treffaamaan.

Molemmissa treeneissä tuli ohjetta tiiviiseen seuraamiseen. Noutajatreeneissä Pipa-guru antoi vinkkejä lisäksi peruuttamisen opetteluun. Helmi peruuttaa hienosti kotona käsimerkillä, mutta ei ollenkaan ulkona... Helmin sivulla peruuttaminen on suomeksi sanottuna karseeta katseltavaa, eikä sitä voi juuri sivulla peruuttamiseksi sanoa ;) Seuraamisessa kiinnitetään jatkossa enemmän huomiota oikeanlaiseen lähtöön, tiiviyteen remmin avulla, sekä intensiivisyyteen ja sen ylläpitoon. Helmin seuraaminen kun on niin tuulella käyvää ja hyvin häiriöherkkää. Nyt pitäisi pitää treenimäärää edes jossain määrin kohtuullisena, jotta talven aikana tapahtuisi ylläpidon sijaan ihan sitä edistymistäkin. Paikallaoloa pitäisi treenata huomattavasti enemmän. Tähän kokeillaan kevään tullen myös Pipan ehdottamaa ruokakuppia pihalla. Helmi pysyy kotona ruokakuppia odotellessa vaikka 15min paikallaan, mutta ulkona tai hallitreeneissä puoli minuttiakin tekee tuskaa ja aiheuttaa takapään pyörimistä.

Taika puolestaan on treenannut edelleen katsekontaktia ja kontaktia liikkeessä. Liikkuminen on vieläkin hankalaa kontaktin pidon kanssa yhtä aikaa, mutta edistyy koko ajan, askel askeleelta :) Tänään lisäksi opeteltiin paikallaoloa ekaa kertaa. Taika on ihanan keskittynyt "treenatessa". Selkeästi antaa kaikkensa ja miettii koko ajan, mitä häneltä halutaan ja mitä herkun eteen pitäisi tehdä :)

Huomenna oli tarkoitus käydä kaupunkireissulla Taikan kanssa vähän ihmisvilinää katselemassa. Taika on vielä melko arka uusissa paikoissa, joten varmaan Citymarketin piha ajaa tässä vaiheessa kaupunkikävelyn kanssa saman asian. Suurennetaan ympyröitä pikkuhiljaa... Luoksetuloja ei olla vieläkään kovin tehty. Ainoana erona on Taikan kutsuminen luo rapsuteltavaksi joka kerta kun juoksee minun läheltäni, tai muuten on siinä vieressä. Hyvin on alkanut myös pihalla rapsutukset kelvata. Tähän asti kun pihalla ihaninta maailmassa on ollut Helmi-idoli ja Helmin toimintojen tarkkailu :) Myös edelleen pelottavaan lumikolaan tutustuttiin tänään yhdessä, En tietä mitä naapurit meistä taas ajattelivat minun pyöriessäni maassa olevan sinisen lumikolan päällä Ainoreinot jalassa ja juteltuani sille mukavia... Pentu sentään saatiin haistelemaan innokkaasti lumikolaa arkailusta huolimatta, joten mission completed! Pilliäkin kuunneltiin tänään, kun Taika oli ylittämässä näkymätöntä rajaa tontilla kohti pyörätietä. Pillillä terävä PIP ja pää kääntyi heti! Kävelin samantien haluttuun suuntaan, joten Taika teki oikein ja lähti mukaan.

4kk oli myös mielestäni sopiva ikä Taikalle menettää toivottu NEU-neitsyys. Taika on nyt pari kuukautta kuolannut Helmin safkoja, joten jo ennen pennun kotiutumista ostettu pentu-neu korkattiin ja tarjoiltiin sentin siivun verran Taikalle pienenä osana iltaruokaa. Neun korkkaamisen myötä nähtiin myös Taikan ensimmäinen ja ahne kupin nuoleminen ja kiillottaminen ruuan loputtua ihan liian pian! :) Tähän asti sitä on nähty vain Helmiltä, mutta pentuneu maistui siis erinomaisesti myös Taikalle! Maha ei tosin neusta vielä tykännyt yhtä paljoa, joten iltalörtsy tuli vahingossa sisälle. Treenaamme neun syöntiä siis pienissä määrissä myös jatkossa.

Kamera on viettänyt joulua, uutta vuotta ja vuoden alkua repussa. Kuvaaminen on unohtunut täysin, joten mitään kuvamateriaalia ei oikein ole tarjolla. Blogissa ei ole vielä esitelty Taikan ensimmäistä omaa teetettyä pantaa, joten tehdään se nyt, ennen kuin uusi ehtii jo kotiutua... ;)  Helmi nimittäin teki isommat hädät nahkaisen treeniremminsä päälle viimeisissä tokotreeneissä ennen juoksua, joten tilausta pitäisi tehdä piakkoin myös Helmi puolesta. Jos toinen saa jotakin, ei toistakaan voi jättää ilman, eihän? :) Tarkoitus olisi tilata Helmille ensimmäinen tilausnahkapanta heijastimilla, nahkainen treeniremmi ja Taikalle panta. Taika tosin taitaa muuten tyytyä vielä kaupan halpisvarusteisiin, kun kasvuvauhti on niin kova. Helmiltäkin on peritty muutama remmi, joten omaa nahkaremmiä ei varmaan vielä tilata.

Pinkkiä Taikalle, tottakai! :) 

Taika treffasi sovitunlaisesti Heta-siskonsa ja Lotta-bedlingtonin viime sunnuntain pikatreffeillä. Jatkotreffeille on ilmoittautunut 2-4 muutakin pentua, jotka vielä eivät treffeille pääse. Lotan kanssa oltiin jo tuttuja, mutta Hetan kanssa piti vähän aikaa totutella ja tutustella. Loppua kohden sisaret painelivat jo kimpassa puskia pitkin ja ottivat vapaapainieriä siellä sun täällä :) Ei treffeistä tämän enempää, antaa Paula K:n ottamien kuvien puhua puolestaan ;) 

Taikaloikka

Ken on maassa kaikkein kaunein? :)

Ken on kaikkein sporttisin? :)

Heta-sisko, Taika ja Lotta

Lotta, Heta ja Taika

Yllättäen se on taas Taika, jolla ei tassut pysy maankamaralla... ;)

Heta ja Taika

On meillä kerrassaan rauhallinen pentu ;)

Pyhäkoululainen... ;)

Taikalle tulee maanantaina 4kk täyteen. Etukäteen oli tarkoitus aloittaa pillitreenit heti kun pentu kotiutuu ja pillittää joka ikistä ruokailua ennen ja aina pihalla herkun kera, mutta kun Taika ei ole ainut koira. Ruokailun yhteydessä pillittäminen ei onnistunut, kun Taika piti laittaa Helmin "pyyhkeenkuivaushäkkiin" ruokailemaan ja tapaa on jouduttu jatkamaan, ettei Helmin kanssa tarvisi vierailla allergiareaktioiden vuoksi eläinlääkärissä joka ikisen ruokailun jälkeen, jos Taikalla on jäänyt kuppiin jotakin... Helmi taas tietää tasan tarkkaan milloin on ruokailuaika, joten turha olettaa, että koira olisi kahta metriä kauempana, kun käsky ruuanodotuspaikalle tulee.

Jos sisällä yllättäen pillittää, saa vastaansa sata lasissa revittävän noutajan, joka liukkaalla lattialla luistelee päin ja alkaa touhottaa innoissaan ympärillä tekemisen tai palkkion toivossa. Pieni pentu ei oikein sopinut tähän kuvioon, tai meinasi jäädä paremminkin näiden kuvioiden alle... Jos noutajan sulkee toiseen huoneeseen ja pillittää pennulle, tulee äkäistä vinkumista ja jälkeä oveen, kun Helmi yrittää totella pilliä ovenkin läpi...

Helmillä ja Taikalla on eri pillit, toisella matalampi noutajapilli, toisella korkeampi spanielipilli. Helmi tottelee nähtävästi molempia, Taikan kuullen en noutajapilliä ole halunnut pillittää. Taikan kanssa ulkoillaan hyvin vähän kahdestaan, lähinnä ruokailun jälkeen. Tätä pitäisi tehdä enemmän ja yhdistää pillitreenit tähän, mutta kun ne perusteet pitäisi saada ensin rauhassa kuntoon ennen ulos siirtymistä, missä häiriöitä on enemmän... Istumistakaan ei olla tehty vielä pillillä, pysähtymistä/käännöstä tosin lähes joka lenkillä Helmin mennessä väärään suuntaan tai edettyä liian kauas. Luoksetulotreeniäkin on tehty ihan luvattoman vähän, eikä se ole vielä vähään aikaan kunnossa, varsinkaan jos Helmi on lähettyvillä. Tänään tehtin vasta ensimmäiset "jalanpalvontatreenit" ja koekäytettiin Taikan tuleva noutajahihna, kun illasta käveltiin olohuoneessa kivoja kuvioita jalan lähettyvillä kanapalojen toivossa :) Ulos mentäessä ei myöskään pilliä ehdi puhallella, kun ajatuksia lukeva noutaja on jo pompannut ylös ja seuraa kuin hai laivaa kohti eteistä. Kun noutaja pomppaa lattiatasosta ylös, tekee pentu myös samoin.

Nyt siis ahistaa liian vähiin jäänyt treenaaminen ja luoksetulon kuntoon saaminen. Pitää varmaan ostaa se herkkupussi ja alkaa treenaamaan luoksetuloja sisällä, kun Taika alkaa olla nyt vähän isompi ja tallotuksi tuleminen epätodennäköisempää. Eihän tässä muuten ole mitään hätää, mutta luoksetulo ja pillille pysähtyminen ovat ne kaksi tärkeintä ominaisuutta, jota käyttökoiralta vaaditaan. Nyt taas olisi iän puolesta kaikista otollisin aika kouluttaa kaikki selkärankaan menevät opit koiralle. Tämän kun ryssii tai juosten kusee, saa jatkossa tehdä triplasti töitä. Nimimerkillä kokemusta on... ;) 

Se vähä mitä nyt osataan, on kontakti liikkuvasta kädestä huolimatta, istuminen suullisesti ja käsimerkillä, oviluvan odottaminen, tassunpyyhintäkuviot ulkoilun jälkeen, autoilu, häkissä hengaillu ruokakuppia odottaessa, kieltoääni, kynsien leikkuu ja käsittely, rauhoittuminen, kääntymisvihellys ja reunaan -käsky lenkillä. Remmissä kävellään vaihtelevalla menestyksellä, välillä sievästi kävellen, välillä Helmin perään riekkuen. Kontakti on kuitenkin erittäin hyvällä mallilla. Yhtä keskittynyttä tuijotusta en ole Helmillä nähnyt koskaan, eikä Helmi ole koskaan yrittänyt kaksoistuijotusta päätä lähentämällä, kuten Taika kerran varioi. Siinä vaiheessa oli jo pakko hieman naurahtaa, kun kuono oli jo aika lähellä omaani... ;)  Kontaktin yhdistäminen liikkeeseen ei välttämättä tule olemaan helppoa, sillä Taikan mielestä kontaktissa kuuluu aina istua. Myös maahanmenoa harjoitellessa Taika tarjoaa kontaktia niin kauan, että minä alan nauramaan. Miten surkea kouluttaja sitä voikaan olla, kun ei maahanmenoa osaa kouluttaa kummallekaan koiralle... Noo, kokeillaan hissimenetelmää seuraavaksi.

Näissä "positiivisissa" tunnelmissa jatketaan kohti vuotta 2012. Luvassa on pentutreffit Taikan Heta-siskon kanssa heti uuden vuoden kunniaksi 1.1.2012! Heta on juuri se pentu, joka meillekin oli pitkään ykkösvaihtoehto. Ompas kiva, että molemmilla koirilla on siskot samassa kaupungissa :) 

☆¸.•°*”˜˜”*°•.¸☆ ★ ☆¸.•☆☆¸.•°*”˜˜”*°•.¸☆

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,
tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat,
vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.
Ihanaa tulevaa uuttavuotta kaikille :)

☆¸.•°*”˜˜”*°•.¸☆ ★ ☆¸.•☆☆¸.•°*”˜˜”*°•.¸☆

 Meidän joulupostaukset jäi kokonaan tekemättä. Ei sillä, ei niitä joulukuviakaan tullut otettua. Kokonaismäärä joulukuville oli pyöreä nolla, zero. Joulun alla oli töiden ja lahjojen kanssa niin kiire, että Helmikin joutui tyytymään lyhyisiin rantapuskareitteihin, minne Taikakin jättipompulla pääsi. Helmi onneksi osaa pidentää omatoimisesti lenkin pituutta kollaamalla kaikki ojat ja pusikot, mitä matkanvarrelle sattuu. Taikalla on aina lenkeillä vaikea päättää, seuratakko mustuaista vai pysyäkkö polulla minun kanssani ;)  Pilliä on kuunneltu ainoastaan käännösten yhteydessä, joten luoksetulopillitystä pitäisi harrastaa motivoidusti huomattavasti enemmän... Jaiks, on vähän unohtunut...

Joululahjoja on tullut hankittua pitkin alkutalvea, joten paketoin koirille vain yhdet paketit avattavaksi. Olisihan tuo pitänyt arvata, että yksi yhteinen paketti olisi ollut mieluisampi ;) Helmin paketista käytiin leikkitappelua, eikä Taikan oma paketti jaksanut kiinnostaa, koska ainoa kiinnostava paketti oli Helmillä, ja se oli saatava pöllittyä ;) Kepon äiti oli ostanut molemmille koirille semmoset täytteettömät vinkulelut, oravan ja ketun, jotka koirat sattumoisin avasivat yksin kumpikin vuorollaan. Voi sitä juhlaa! Sen jälkeen talossa soi vinkulelujen kimeä ääni muutaman minuutin putkeen... :)

(Aamu?)yön aikana Taika oli käynyt paloittelemassa sohvapöydälle unohtuneen tuikkupaketin... Mitään ei ilmeisesti ollut syöty, ainoastaan paloiteltu sopivan kokoisiksi hävittämistä varten ;)  Onneksi sentään konvehtirasia muistettiin illalla nostaa kirjahyllyyn...

Helmi ja Taika saivat molemmat hieman trimmiä joulun kunniaksi. Tassukarvat siistittiin ja korvakarvat lyhennettiin. Helmin häntä ja rinta odottavat vielä järeämpiä työkaluja, mutta ehtiihän tuota... ;) Taikan häntää on myös tullut jo lyhennettyä, kun päähän kasvaa iloinen sojokki hyvinkin nopealla aikataululla :)

Meidän tömpsyttelijä hyppäsi tänään ekaa kertaa sänkyyn herätysaikomuksien kera! Tähän asti sänky on ollut liian korkea. Herätys kyllä onnistui, mutta viereen ei päässyt nukkumaan, kun sänkykielto on edelleen voimassa. Veikkaan kyllä, että tästä asiasta tulemme neuvottelemaan vielä muutaman kerran uudestaan... ;) 

Tänään oli tarkoitus lähteä reippailemaan koirien kanssa naapurikunnan puolelle, mutta tuisku ja tuuli ei houkuttele niin paljoa... Taitaa mennä pihaleikeiksi ja remmilenkkeilyksi myös tänään. Myös kontaktiharjoituksia tehdään lyhyesti harva se päivä. Kyllä tömpsyttelijästä vielä hieno tuijottelija saadaan aikaiseksi ;)

Helmi ja Taika toivottavat kaikille koirakavereille menestykästä, lihaisaa, riemukasta ja toiminnantäyteistä uutta vuotta 2012! May all your wishes come true ;)

Oulunsalon hankilenkit on nyt korkattu perheen molempien karvavauvojen toimesta. Sunnuntaina iltapäivästä koko konkkaronkka kepo mukaan lukien lenkkeili lyhyen, mutta sitäkin iloisemman maastolenkin alle 10cm lumipeitteisessä maastossa.

Tavoitteena oli tutustuttaa Taikaa kangasmetsään, erilaisiin alustoihin ja tuoksuihin, sekä totuttaa pillikäännökseen ja opettaa pitämään huolta sopivasta välimatkasta. Helmi oppi joskus puolivahingossa pillikäännöksen, vaikka sitä ei kummemmin harjoiteltukaan, joten pilliä käytettiin ainoastaan kun Helmi eteni väärään suuntaan tai liikaa. Hienosti Taikalla jo raksutti päässä pilliäänen kuullessaan. Ensin Taika katsoin aina minua, sen jälkeen mitä Helmi tekee. Katsekontaktista kehuttiin aina sanallisesti. Eteneminen matalassa varvikossa ja jäkäläkankaalla oli erittäin pomppuisaa ja mukavaa katseltavaa. Eikä kuulemma edes väsyttänyt! : )

Pari räkyttävää piskiä eteni loppumatkasta 100m etäisyydellä meistä, joten Taika pääsi kaiken varalta kepon syliin, kunnes lumipallojen pyydystämisessä oli mennyt sen verran aikaa, että välimatkaa koirakoiden välille oli kasvatettu tarpeeksi. Autossa oli kiva käpertyä pyyhekuivauksen jälkeen omaan talvimantteliin ja omaan boksiyksiöön. Silmäluomia painoi sen verran, että kotipihaan mennessä ehti lammas jos toinenkin jo hypähtää Taikan silmien editse ;)

Taika sai myös uuden Hurtan ruskean talvimanttelin , kun manttelin alkuperäinen omistaja oli ostanut tai saanut palkinnoksi jostain juuri himpun verran westielle liian ison koon. Hinta oli laskenut yhden sovituksen myötä sopivan alas (laput ja myyntipakkaus oli virheetön!), joten seuran myyntipalstalta bongattu ilmoitus oli erittäin mukava ja tarpellinen löytö, kun kyseistä takkia olin juuri ollut joululahjaksi Taikalle ostamassa! :) Helmin viime talvena hommattu Hurtan fleecepusakka on niin hyvä, ettei siitä luovuta toivottavasti vielä moneen talveen. Toivottavasti Taikan takki ei käy vielä tänä talvena pieneksi... Kasvunvaraa siinä onneksi vielä tällä hetkellä on ihan runsaasti. Taikakin taisi takista tykätä, kun kerran kehuttiin niin kovasti ;)

Uskaltaiskohan sitä leikkimään...?

Haisee ainakin vaarattomalle...

KjähKjäh

Naps, melkeen kiinni!

Kettu Repolainen ja Jänö-Jussi

Tässä sulle vähän Karate Kidiä!

Hieno kuva auton alla möyrineestä walesilapsesta...

Liukkaalla kelillä menee joskus pitkäksi...

Luova lumitauko

Jaksaa vielä!

 Kaikki kuvat Paula K.

On vilinää vilskettä, hulinaa hulsketta, pienten lättyjen...

Helmi pääsi taas tänään heti aamusta kasvattajansa yhteistreeneihin. Treeneissä oli ennätysosaanotto, ja kun hoitokoirakin oli samaa rotua, avasi 9 flattia sunnutaiaamun yhteisriekunnalla ja lenkillä. Helmin juoksu oli alkanut, mutta koska paikalla oli vain yksi uros, eikä sekään vielä vuottakaan, pääsi Helmi muuan remmin mukaan remuamaan. Lunta satoi yöllä tulleen lumen lisäksi koko ajan, mutta lumirallin erikoiskokeeksi muuttuneet sääolosuhteet eivät saaneet treenaajien autoja pysyvästi jämähtämään lumeen ;)  Missä onkaan viime talvena hommattu autolapio...?

Helmi sai nuorison tapaan markkeerauksia eri paikoista, pitkää linjaa ja lintutreeniä. Helmin markkeerauslähetykset olivat kuitenkin kauempaa. Koiralla oli autossa odottelun jälkeen hyvin paljon patoutunutta treeni-intoa, joten markkeerauksiin mentiin helpointa, ei suorinta reittiä, ja yksi markkeeraus meinasi muuttua hakualueeksi, kun nenä hävisi jaloille etsintävuorossa. Kaikki kuitenkin ylös ja käteen. Vauhti pysyy hyvänä, eikä markkeerausheittäjät jääneet kummittelemaan. Pitkä linja yhdellä käskyllä ja saapuminen treenipaikalle jalkaa hienosti palvoen, 100m suorasta polkukävelystä huolimatta! :) Ei olisi vielä viime kesänä...

Teinien tehtyä fasulla ja vaakulla noutoa, sai Helmikin noutaa fasupalan käteen. Nosto oli hieman hidas lumesta johtuen, mutta fasua ei jätetä! Nouto-ote myös mukavan ja tutun tasainen. Ensi kesänä ei tehdä samaa virhettä kuin kisakauden alussa, jossa koira meni kokeeseen vain muutaman riistatreenin jälkeen koko talven dameilla treenattuaan. Kokeista tuli nollaa kaikkien tehtävien suorituksesta huolimatta, kun linnut palautuivat jalkoihin, eikä käteen kuten damit tekevät aina.

Pukiessani koiraa autossa lämpöhaalariin odottelun ajaksi, otti Helmi jalat alle innostuksissaan kohti treenipaikkaa, mutta kova karjaisu (voi kirosanojen voimaa!!!) ja pillitys sai koiran oikeisiin aatoksiin ja palaamaan takaisin autolle kesken juoksun. Kun into saa ylivoiman, häviää järki... :) Meillä autosta ei siis tulla ilman lupaa. Piste.

Meille tulee lunta!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kotona meitä odotteli Taika-tenava, jolle oli sovittu treffit 10,5 viikkoisen bedlingtoninterrieri Lotan kanssa. Hieman aluksi Lottaa ujostutti, mutta loppua kohti päästiin jo hieman leikkimäänkin :) Auton alusia kollattiin yhdessä, joten Taika joutui taas suihkuun illasta.

LUNTA!!!

Alakko nää mua? :)

Tsädää!

Meillä juostaan taas tasan 9kk tauon jälkeen. Toivoin alunperin, että Helmin juoksu olisi ohi Taikan kotiutumiseen mennessä, mutta eipä tietenkään ;) Nyt sitten siivotaan lattioilta kisupisujen ja lörtsyjen lisäksi tahroja. Helmi saa taas housut käyttöön...

Harmittavinta tässä on, kun rallytokokurssi on juuri alkanut ja nyt puolet kurssista jää käymättä :/ Tokostakin jää vähintään 3 kertaa väliin, mutta se onneksi jatkuu kevääseen asti. Rallytokoon on tulossa keväälle jatkokurssi, minne Helmin kanssa yritetään runnoa mukaan. Tulijoita on varmasti muitakin, joten OKK:n kurssipaikkaa saa aina juhlia lottovoiton veroisesti.

Taikalle on varattu kurssipaikka helmikuun lopusta alkavalta pentutokokurssilta, jossa on tarkoitus opetella kontaktia ja perustaitoja tokoon liittyen, mm. luoksetuloa, luoksepäästävyyttä ja paikallaoloa. Helmin kanssa perusteet juostiin silloin hieman liian reippaasti läpi, mikä on jatkokoulutuksessa näkynyt enemmän tai vähemmän (...), joten Taikan kanssa perusteet otetaan toivottavasti tarkemmin heti alusta talteen. Lähialueen hallinta ja kontakti ovat avainsanoja. Pentutokon jälkeen toivottavasti jatketaan noutajien kurssilla, ehkä spanieleiden kurssilla ja aloitetaan agility pentukurssilla. Taika on erittäin herkkuherkkä ja innokas tekijä, joten kunhan yhteistyötä saadaan hiottua ja kontaktia kuntoon, pitäisi Taikasta olla vaikka mihin :) Topakka täti se ainakin on ;) Rokotuksilla käytiin tällä viikolla ja terveeksi todettiin :)

 Tänään vietetään lisäksi noutajaporukan pikkujouluja! Loppuillasta varmaan nähdään, kuka on noutanut eniten ja mitä... :)

Helmin ja Taikan blogikamu, mäyräkoirakomistus Myrsky, julkaisi kyselyhaasteen blogissaan jouluaiheisen postauksen yhteydessä. Me otimme haasteesta vaarin (mutta mihin se vaari meni...?).

HELMI

1. Mitä toivot Joulupukilta? Lisää nometreenejä! Monta kertaa viikossa!!! Lisäksi luita ja kaikkia ihania kuivattuja herkkuja. Hieman omaa aikaa Äipän kanssa ja lisää rallytokotreenejä. Ruokaa saisi aina olla lisää, mutta ei vaihdeta, Äipän pöperöt uppoaa erittäin hyvin ;) 
2. Paljonko painat? Viralliset luvut taitavat olla siellä 28kg tienoilla. Olen hyvässä lihaksessa ja sopivissa mitoissa.
3. Mukavin lelusi? Kaikki vinkuvat!!!
4. Paras herkkusi? Manu-sprinkun kanaiset tokoherkut, made by Äippä

TAIKA

1. Mitä toivot Joulupukilta? Lisää leikkikavereita, lisää puruluita, lisää purtavaa, lisää Äipän aikaa, lisää huomiota, lisää herkkuja, lisää aivojumppaa, lisää flanellisia peittoja, lisää villasukkia purtavaksi, matalamman sohvan, pitävämmän lattian, Helmin ruuat, paljon vapaita juoksulenkkejä, lisää orjia, lisää tekemistä ja lisää lääniä
2. Paljonko painat? Piti olla 10kg, mutta eläinlääkärin puntari näyttikin "vain" 8,6kg.
3. Mukavin lelusi? Kaikkia kokeillaan, ainakin kerran.
4. Paras herkkusi? Kaikki Helmiltä ryöstetyt!

Tänään meillä vierailee Helmin ihana poikaystävä, ESS Manu, sekä Manun pikkuveli ESS Elmo. Elmo ja Taika eivät ole ennen tavanneet, mutta toivottavasti pysytään edes jossain määrin lämpimissä tunteissa ;)  Pienenä se pitää tyttö jo opettaa poikien perään... ;)

Lisää seuraa myöhemmin!

Taika ulkoilee ja odottaa poikaystävää...

Eilen käytiin taas Taikan ja Helmin kanssa naapuritontilla treenaamassa umpeenkasvaneella pellolla etenemistä. Risukkoa oli kiitettävästi, mutta hyvin näytti Taikan pomppu riittävän hankalammassakin maastossa. Mitään nelivetorataa ei kuitenkaan suoritettu, eikä matkaa ollut 60m enempää, mutta kaikkea kivaa sieltä silti löytyi tutkittavaksi :)

Kynsiä on myös taas leikelty. Korvakarvojakin yritin, mutta sakset olivat liian isot ja vaaralliset Taikan pyörimiseen nähden. 10 päivän lievän korvatulehduksen lääkitsemistä on jatkettu, ja nyt perjantaina mennään sitten korvakontrollin yhteyteen siirrettyä rokotusta ottamaan. Huomisen vapaapäivän kunniaksi pitää varmaan kehitellä jotain uutta tutkimuskohdetta, jos ei molemmille, niin ainakin Taikalle. Helmi on lähialueet jo aika tutuksi kolunnut.

Pillitreenit on nyt vähän unohtuneet, joten jatkamme niitä mahdollisimman pian. Kiitos-käsky esineiden luovuttamisessakin sujuu koko ajan paremmin :)

Strategisista mitoista mainittakoon Taikan tasan 3kk ikä, tasan 10kg paino ja hieno säkäkorkeus 34cm :)

Kännykän kameraa on tullut joskus lenkeillä testattua, mutta koneelle asti en ole niitä osannut laittaa. Suurimpana syynä on ollut yhteyspiuhan puute, jota en tiennyt omistavani, kunnes vasta tänä iltana... ;)  Ohessa siis parhaita paloja sieltä sun täältä.

Helmi ja Börje-pallo uimatreenien jälkeen :)

Meidän lenkkeilymaisemia, lammasaitaus pellolla 4km keskustasta! Eläköön EU-laki peltojen pakolunastuskiellosta ;)

Meidän lemppari luontopolku, ei kerrota missä ;)

Merenrantakaislikkoa harventamassa... Pari vuotta nuorempi koira kuvassa :)

Helmin salaattinoutopöytää... ;)

Meren jäällä lenkillä, kaislaa taas suussa...

Kännykän kameraan poseerattua, Taika the Tiuku-Tauku :)

Tänään Helmi pääsi heti aamusta kasvattajan näyttelytreeneihin muistelemaan kehäkäytöstä. Ensi kesänä pitäisi metsästää meille hyvin tiukassa oleva EH :) Ne on ne takajalat ;) Helmi tuppaa peitsaamaan, enkä minä huomaa sitä ikinä! Häntä on nyt saatu heilumaan seisotuksen yhteydessä, mutta arvaan ettei samaa tapahdu tosi toimissa... Hallissa tuli kuuma kehän kiertämisestä, mutta olipas kiva nähdä pikkusysteriä ja ei enää niin pieniä pikku-mäykkyjä :) 

Kotiuduttamme oli vuorossa Taikan omat treenit. Taikalla oli ohjelmassa kaupunkikävelyä. Tässä tapauksessa se tarkoitti reissua Motormanin pihalle autoja, ihmisiä, liukuovea ja muuta liikennettä ihmettelemään. Oli pelottavaa. Häkissä ei laulattanut ollenkaan, ja paluumatkakin sujui silmäluomet puolitangossa ja makuuasennossa. Taikasta tulee vielä hyvä autoilija ;)

Eilen Taika kävi myös suihkussa. Nestemäiset tarpeet menevät välillä kirjaimellisesti reisille, joten pestävää oli varsinkin takapäässä. Taikasta suihkussa käyminen ei ollut yhtään kivaa. Mielenosoitusmaista ja tyytymätöntä mutinaa kuului huomautukseen asti, jonka jälkeen Taika tyytyi vain seisomaan marttyyrimäisesti paikallaan ja odottamaan hetkeä liueta nurkkaan karkuun :) Pesun jälkeen kääriydyttiin Helmin pyyheloimeen ja fleecepeittoon. Lämmittelin Taikan kanssa sohvalla jonkin aikaa, jonka jälkeen väsynyt pörröpää jäi peiton mutkaan piiloutuneena sohvalle vetelemään hirsiä :) Nyt Tiuku-Tauku tuoksuu ihanalle mantelille :)

Tänään on sitten siivottu lattioilta niitä nestemäisiä, mitkä eivät ole menneet reisille tai ulos ;)

Tänään tämän talouden kaikki naiset ovat kyllä ylittäneet itsensä. Minä ilmestymällä treeneihin 9.30, tai maksimissaan akateemisen vartin myhöhässä ;) Aika monet treenit on meillä jätetty sunnuntai-aamuna välistä ;)

Autoon pakattiin molemmat koirat ja tietenkin Taikan häkki. Taika matkusti ekaa kertaa takakontissa. Joko tästä häkin paikan muutoksesta tai jostain tuntemattomasta syystä penneli vinkui koko automatkan (palttiarallaa 35min) treenipaikalle. Siellä meitä odottelikin jo kolmen flatin sukukokous, jota Helmi pääsi täydentämään :) Taikan mielestä neljä flättiä samaan aikaan oli liian pelottavaa (mikä näistä on mun?!?!!), joten auton alle varalta ryömiminen tuntui parhaalta ratkaisulta ;)

Koko jengi teki reilun 1km kävelylenkin, jonka aikana hullut flatit kävivät rantavedessä uimassakin. Taika onneksi pysyi fiksuna rannalla. Helmin Nemo-veli(puoli, 7kk?) oli nuoreksi urokseksi yllättävän kiinnostunut Taikasta, joten Nemon poistumista Taikan luota joutui välillä hieman kiltisti vauhdittamaan. Minttu-sisko (myös n. 7kk) oli hienosti Taikan kanssa, eikä Helmin Viivi-äidilläkään ollut mitään pientä ja ääntelevää perävaunua vastaan :) Taika juoksenteli jaloissa ja yritti kovasti päättää, uskaltaako hurjaa flattinelikkoa lähestyä, vai tyydytäänkö matkaa tekemään ihmisten jaloissa pyörien :) Hienosti jaksettiin loppuun asti, vaikka loppusuoralla Taikasta olikin kiva piipahtaa minun sylissäni.

Autojen luona Taika sai pyyhekuivauksen, lämpöhousua jalkaa, pyyhettä ympärille ja odotusvuoron autossa häkissään. Helmi teki ensimmäisenä riistoilla nomehakua. Kaikki riistat löytyivät, nousivat ja palautuivat sievästi käteen. Riistana oli vaakku, fasupala, tavi ja kaniraato. Riistan kanssa sivulle tulo ja luovutuksen jälkeen perusasennon ottaminen on koiralle selvästi vielä hoksaamaton juttu, joten otamma kasvattajan ohjeesta vaarin  ja teemme riistaluovutuksia makupaloilla, kunnes riistan jälkeinen perusasento on yhtä varma kuin dameilla. Helmihän palauttaa damit virtaviivaisesti perusasennossa sivulla, mutta riistan poikittain edessäni. Helmi teki hienosti töitä, vaikka kieltä ulkoilutettiin riehuntalenkin jälkeen vielä hakuruutuun mennessäkin. Jalanpalvontasulkeiset kuuluivat tottakai asiaan ennen hakuun pääsyä.

Helmi sai uinnista vielä märkään turkkiinsa takkia päälle ja pääsi autoon Taikaa viihdyttämään ja lämmittämään ilmaa. Helmin Nemo-veli teki riistaharjoituksia ja nomekävelyharjoituksia, minkä jälkeen Minttu-sisko nouti hakualueelta myös täyden nelikon riistaa. Minttu teki ikäisekseen hurrjan hyvää työtä, ja palautukset olivat söpöjä :) MInttu sai myös laahausjäljen kanilla, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Taika pääsi treffaamaan fasupalaa ja tavia Nemon treenien aikana. Oli ne jänniä otuksia!

Treenien jälkeen käytiin tiputtamassa ylimääräinen pilli oikeaan osoitteeseen (oli mieluinen) ja piipahdettiin lähellä kissaperheessä näytillä. Yksi kisumisu oli näköetäisyydellä, mutta sitä lyhyt tutustuminen Taikaan ei olisi voinut vähempää kiinnostaa ;) Uusi asunto saatiin kuitenkin kollattua, kissanruokaa maisteltua ja kaksi uutta rapsuttajaa värvättyä :) 

Kotimatka oli varmaan väsymyksestä johtuen hyvinkin hiljainen, mutta kotona odottaneen megaruoka-annoksenkaan jälkeen ei Taika olisi vielä malttanut nukahtaa päiväunille. Päätin sitten antaa hyvää mallia, ja niimpä koko talon naisväki valtasi yhdessä sohvan ja veti muutaman tunnin tirsat. Taika kuorsaa.

Illalla Helmillä oli rallytokotreenit, missä koiralla riitti motivaatiota, vaikka tiputreenien jälkeen olikin syönyt kokonaisen ruoka-annoksen. Kunhan koira pääsee tekemään hommia ja saa muutaman ensimmäisen herkun, muuttuu se täysin. Keskittymiskyky paranee suoraan verrannollisesti herkkujen laatuun nähden (verilätyt ovat osoittautuneet megalöydöksi!!!) . Ensin kerrattiin viime kerran rallytokokylttejä ja liikkeitä, ja sen jälkeen opeteltiin muutama uusi. Saksalainen käännös (vai mikä se oli...) ja edestä istumasta, oikealta takaa kiertäen vasemmalle sivulle istumaan tulo olivat ne meille vaikeimmat. Helmin sivulle tulo vasemmalta on erittäin vahva, kuten myös minun hartialinjan seuraaminen, joita vastaan molemmat nämä vaikeat "temput" rikkovat. Ilman hihaa ja herkun kanssa kummassakaan ei tosin ollut mitään ongelmia.

Nyt meillä sitten vietetään hyvin ansaittua vapaailtaa, sekä palkitaan minua suklaalla. Olen sen ansainnut :)