Taikan uusi Helmi-pannan nahkainen noutajahihna. On hyvä :)


Blogin päivitys on viime aikoina ollut vähillä. Viime viikonlopunkin kuvat ovat seisseet koneella käyttöä odotellen jo viikon, joten päivitetään vihdoin tietoja tännekin.

Viime viikonloppuna käytiin siis taas tutulla ulkoilureitillä spurttailemassa ja ihmettelemässä traktorin auraamia ja priimakuntoisia metsäteitä. Reitti kulki ampumaradan vierestä, joten paukkuarkuutta päästiin onneksi testaamaan lähes koko lenkin ajan, kun koko ulkoilun ajan kuului enemmän ja vähemmän ammuntaa. Aluksi Taika selvästi reagoi ammuntaan ja mietti pakoreittejä, mutta Helmin mallista jatkoi aina jolkottelua eteenpäin, varsinkin kun minä pölisin koko ajan samalla äänensävyllä ammunnasta huolimatta. Näytin kerran Taikalle elekielellä, että kyllä, kuulin ammunnan, ja ei, siinä ei ole mitään pelottavaa. Kuvia oli hankala ottaa liikkuvista koirista, joten lavastamisen puolelle meni nekin harvat kuvat mitä saatiin. Taikan nahkapannasta sentään saatiin vihdoin kuvat, jotka lähti valmistajalle jo alkuviikosta.


Helmi(kin) voisi vähän laihduttaa... ;)

 
Ampumaradan ohitusta muina miehinä ;)
 

Eilen treenattiin myös taas noutoa, ja Taika esitteli ensimmäistä kertaa lällättelyä. Tämä ei tuottanut toivottua tulosta, joten herkkua tultiin taas hakemaan suoraan kädestä damin palautuksen jälkeen. Jossain vaiheessa pitäisi siirtyä ulos, kun taipparikurssin eka treenikerta on nyt 3 viikon päässä. Siihen mennessä pitäisi noutoa pystyä tekemään jo hieman häiriönkin alla ja muiden koirien edessä. Jos Taikasta ei ole silloin vielä siihen, otetaan me kurssi hengailu-, vene- ja riistaharjoituksena, mikä sinänsä on jo iso edeistysaskel ja treenimäärä. Nyt alkoi pakastimen siipiveikot kummittelemaan mielessä... Pitäskö sitä huomenna jo testata pihalla...

Tänään kävin noutajakoirayhdistyksen taipparkurssiluennolla. Mitään uutta tietoa ei tullut, mutta vanhaa on aina hyvä verestää. Sitten kun osaisi vielä noudattaa kaikkea sitä tietoa mitä on... Suoraan taippariluennolta ajettiin Muhkun kanssa nätö-treeneihin. Taika ihastui tulisesti uuteen walesituttavuuteen, reilu 14 kk ikäiseen Finnhillsin kasvattiin :) Taika juoksi sievästi ja esiintyi iloisesti, myös ohjaajan mielestä ;) Seisomista alettiin hioa ohjaajan kanssa, kun Taika on hieman takakorkea, mutta Taikan iän kuultuaan ohjaaja käski unohtaa kaiken mitä oli sanonut, kun koira onkin vielä niin pieni ja edelleen kasvuiässä :) Kieltämättä ei Taika kurssin huonoimmasta päästä ole käytöksensä/osaamisensa puolesta, mutta pitkiä minuutin seisomisia en edes halua vielä vaatia. Pidetään homma hauskana niin kauan kuin mahdollista :) Seisottaa en Taikaa oikein osaa, kun ei kokemusta ole. Pitää vakoilla taitavampia ja nyhtää tietoa pikkuhiljaa lisää ;)

Viime viikolla käytiin myös kasvattajan treeneissä, jossa sattui ja tapahtui. Helmi veti ihan hyvin, eikä ääntä tarvinnut korottaa kertaakaan. Palautus tosin voisi olla joskus suorempi, kun koira suosii vahvasti polkuja lumihangessa.