Äipän sökönä olevan selän takia eilinen iltalenkki jäi melko lyhyeksi. Tätä kompensoitiin ennen lenkkiä suoritetuilla noutoharjoituksilla. Enimmät höyryt päästeltiin pitkällä linjalla, jonka jälkeen siirryttiin saman aidan eteen, jota viime kerralla hinkattiin. Helmi osaa aina välillä yllättää! Tässä välissä asia oli sisäistetty jo niin hyvin, että aita ylitettiin sekä läheltä että kaukaa lähettäen, niin mennessä kuin tullessakin :) Vaíkka noutojen välissä aidan päätyä ja kiertomahdollisuutta lähestyttiin, näytti koira ainoastaan kerran palautukseen lähtiessään lyhyesti tuumaavaan palautusreittiä. Oikeaa reittiä äippä vahvisti kädellä hieman suuntaa näyttämällä ja kutsumalla koiraa. Lunta oli kasautunut aidan päälle, joten aita näytti korkeammalta kuin olikaan. Tämäkään ei Helmi-hirmumyrskyä hidastanut :) Koira oli kerrassaan ylpeä omasta suorituksestaan. Koulun pihalla kun oltiin, harjoiteltiin kiipeilyseinän edessä myös luottamaan äipän valitsemaan nouto/käsisuuntaan. Dami vietiin seinän taakse esimerkiksi vasemmalta, ja noutoon laitettiinkin oikean kautta. Ei ongelmia. Ei myöskään vasemman puoleisen reitin ollessa lyhyempi. Muutenkin treeneissä korvat olivat koko ajan tallella, mistä äippä oli hyvin ylpeä. Myös pari helpohkoa kaksoismarkkeerausta tehtiin. Koiralla on näissä tuplissa ja etsintätehtävissä ollut ongelmana palautuksen jälkeen jäädä metrinkin verran etuviistoon, kun kiire uusintaan on ollut niin kova. Omalle paikalle jalan viereen on sitten tultu vasta useamman käskyn ja hivutuksen verran. Nyt on yksi muistutus riittänyt, ja palkintona on ollut pikalähtö noutoon tai lähetyspaikan vaihtaminen. Ilmeisesti koira on alkanut tajuamaan, että noutoon ei pääse vasta kuin oikeasta paikasta.

Parin tunnin päästä pääsee Helmi esiintymään vuoden ensimmäisessä mätsärissä. Pitäis vaan hioa pahimpia rosoja turkista ensin pois... Eihän tässä mikään kiire vielä ole... ;)