Helmi oli ADHD-tuulella koko aamun. Tiesi heti koepaikalle saavuttuamme (olimme ensimmäiset), ettei tänne tultu treenaamaan... Koira ei rauhoittunut yrityksistä huolimatta ja komentamaan joutui melko voimakkaasti korvien oltua hukassa. Sama jatkui kokeessa. Kaikki tehtävät suoritettiin, mutta koira oli aina 1m edellä lähetyspaikoissa ja edisti siirtymispätkillä seuraamisessa, kun tiesi tasan tarkkaan, etten voi ottaa sitä remmiin tai ojentaa muutenkaan tottelemattomuudesta. Mukaan koepaikalle otettu varis tuli hienosti käteen odotusaikana lyhyesti treenatessa, joten siitä Äipän ei onneksi tarvinnut huolehtia. Kanipula vaivaisi tätäkin koetta, joten haussa ei ollut tässä kokeessa kania ollenkaan. Ne oli säästetty ykkösessä kiinni olevien jäljelle.

1. vesimarkkeeraus suoritettiin, mutta koira sovelsi ja kierteli valmiita hajureittejä pitkin uiden kaislamättäältä toiselle, vaikka suoraa uiden matka olisi ollut lyhin... Kyseessä oli siis voimakkaasti rehevöitynyt järvi, jossa oli isoja kaislikkoalueita. Markkeerasi hieman lyhyeksi, kaarsi kaislikossa lenkin ja sai tuulesta hajun, jota seurasi kaislikon toiselle puolelle ja avoveteen riistalle. Palautukset mättäältä mättäälle, eikä äippä ollut tyytyväinen. Meno- ja paluureitti edellä suorittaneen kultsun hajuja pitkin, tosin kultsu ei löytänyt kaislikosta mitään riistaa.

 

Joku kisakavereista vesimarkkeerauksen suoritusvuorossa. Riista näkyy veneestä vasemmalle avovedessä, kaislikot peittivät näkyvyyden riistalle koiran mentyä veteen.

Maaohjaus suoritettiin toisella yrityksellä. Maaohjaus oli vino linja erittäin jyrkkää rinnettä ylös. Koira meni vikasuuntaan taas muiden koirien hajujälkien perässä samasta kohtaa kuin muut. Toisella lähetyksellä oikeaaan suuntaan ja lähihakupillityksellä löytyi varis.

Maaohjauksesta vesiohjaukseen siirtyminen oli täysi fiasko. Koira kävi niin kierroksilla, että hyppeli 1-2m edessä tai sivulla koko seuraamismatkan. Kovatkin sivulletulokäskyt vain ignoretettiin, kun koira oli ehtinyt havaita ampujan, jota jäi tuijottamaan. Vesiohjaus ykkösellä ihan ok, linjaa pitkin kaislamättäälle ja siihen noustua ilmavainulla havainto avoveden takana ja toisen kaislikon edessä olleesta lokista. Maalle nousu lokin kanssa ja mietintä vähän aikaa, saako lokkia palautettua maan kautta vai. No ei saanut, joten useamman kehutuksen jälkeen avoveden kautta palautus.

Tässä vaiheessa teki mieli jo ottaa remmi taskusta ja hinata koira autolle...

 

Vesiohjauksen näköesteitä ja jonkun kisakaverin suoritusta.

Hakualueen koira pidensi melko pitkäksi, teki liian juoksupitoista hakua, mutta kattoi vesistön rajaa ja kaislikkoa paremmin kuin muut näkemäni koirat. Toi lokit ennen maariistaa. Lokit olivat olleet esteenä monelle hakualueen hyvässä tuloksessa. Koira kävi niin kaukana takana (puusto edessä, ei nähnyt koiraa), että pillitystäkin joutui tekemään kahdesti, ennen kuin koira tuli tai ehti juosta luokse. Tosin toi toisella kerralla fasun mukanaa, joten hyvä ettei tullut ekalla, jos fasu oli siinä vaiheessa työn alla. Koko haun ajan lähes vieressä pörrännyt vene täynnä markkeerausriistaa häiritsi koiraa todella pahasti. Vene piti käydä kiertämässä ja tarkastamassa sieltä tullut haju. Veneen riistanhaju myös veti koiraa syvemmälle kaislikkoon kuin olisi ollut tarve. Näin myös monella muulla koiralla. Koiran perusasento hakualueella oli enää muisto vain, kun koiralla oli niin kiire ja kierrokset ylhäällä. Yksi palautus tehtiin varakoiran luona riistan kanssa käyden, ihan vain kiusatakseen toista koiraa. Hakualueelta tyhjänä käskystä palaaminen tapahtui hidastellen ja keskisormi pystössä. Koira olisi vain halunnut hakea.

 

Kokeen toinen lätty, Blackleadersin nuori uros(?) hakualueella ja vene kiinostaa...

 

Tuomarin palautteen aikana rupesi piippaamaan, kun näki hakualueelle mennen avustajan ja koeriistan paikoilleen viennin seuraavaa kisaajaa varten. Astuin myös tassun päälle, kun koira steppasi 70cm wt-hihnassa miten sattuu.

Loppujen lopuksi tiivistettynä koira teki ala-arvoista työtä harjoituksiin nähden, sekä koiran käytös oli suorestaan törkeää ja itseriittoista. Koira luulee saavansa tehdä päätökset kokeissa itse ja olevansa parempi kuin oikeasti on. Äippä oli hyvin pettynyt. Koira on ilmoitettu varalta vielä kahteen kokeeseen tällä kesää, mutta hyvin paljon mahdollista, ettei meidän nomeura jatku enää. Joko tälle kesää tai ollenkaan. Jos jatkuu tälle kesää, mennään sinne keskeyttämään heti ensimmäisestä totteluvirheestä, jotta koirakin tajuaa, mikä peli ei vetele. Sen verran Äippä shittiä katsoessaan sisuuntui, että boot camp kutsuu koiraa...

Niin, tulos tosiaan saatiin, kaikki tehtävät suoritettu ja yksi riista maan kautta käteen. ALO3 toista kertaa tälle kesää. Ei hyvä. Jos jotain hyvää täytyy suorituksesta keksiä, on se koiran "taso". Surkealla ja ala-arvoisellakin suorituksella koira on ALO3 tasoa...

 

Se iso paha vene, tässä tosin markkeerauksessa ja kaukana...