Hieman myöhästyttiin, mutta tosi se oli. Karvavauva ja Äippä olivat sunnuntaiaamuna jo kello 08.35 treenaamassa tokoa ja nomea. Treenit olivat nometreenit, mutta kadonneen keskittymiskyvyn metsästys alkoi heti autosta ulos päästyä. Asia ratkesi aina ADHD-tuulta aiheuttavan Numero Kakkosen jälkeen, sekä lyhyitä kontakti- ja seuraamisharjoituksia tehden. Treenikavereina oli kaksi samanlaista, eli Iita-systeri ja Heppu. Helmi teki alkuun muutaman pitkän linjan ja sen jälkeen poispäin pysäytyksiä, joissa pysähtyminen palkittiin damin heitolla (jota ei muuten enää harrasteta...). Ekalla kerralla koira tosin juoksi piipin jälkeen melkein harhautusdamin vartijaksi palkatun avustajan syliin :) Se on se into! Omien vuorojen välissä treenattiin tärkeää malttia ja satunnaista hengailua. Kamera unohtui matkasta, joten kuvia treeneistä ei ole.

Kotia kohti ajellessa Äippä ehti miettiä myös tavoitteita kesäkaudelle 2011. Mejä jäi viime kesänä vatutuksen ja pienten loukkaantumisten vuoksi kisaamatta kokonaan. Myös mejäkokeiden kalenteri oli Äipällä puutteellinen. Ensikertalaisena niitä ei tajunnut etsiä myös muilta infosivuilta. Syksyllä treenattu PK-jälki antoi ymmärtää koiran menneen harppauksia eteenpäin keskittymiskyvyn ja jäljen virhemarginaalin suhteen, joten jos mejä alkaa sujua yhtä intensiivisellä työskentelyllä kuin PK-jälki viime syksynä, ei AVO-luokassa pitäisi olla mitään ongelmia. Siinä se juju sitten onkin :) Muuttuvia tekijöitä ja tulokseen vaikuttavia tekijöitä kun on useita, yksi suurimmista muun muassa liinan päässä roikkumassa ja aina pusikkoihin takertumassa... Koiran vauhti ja Äipän uskon puute ja hermostuminen ovat olleet tähän asti suurimmat puutteet jäljellä. Jos näitä saa hiottua ja sen pikkupirun takaraivosta huutelemasta (eksytty on, EKSYTTY ON!!!), niin eiköhän siellä kisoissakin jotain saada aikaiseksi, jos kisapaikkoja vaan saadaan, kisapaikalla ei ajeta harhaan, auto ei sippaa koeaamuna pihaan, eikä koira vedä Äippää puita halailemaan :)  Kompassiakin voisi opetella käyttämään paremmin, sekä merkitä hankalat jäljet paremmin itselle muistiin.

Nomessa olisi kiva menestyä, mutta koiran kuuntelua myös kiihdyttävissä tilanteissa pitäisi parantaa huomattavasti. Ohjauksessa on suuria puutteita, koiran korvissa on välillä Off-tila päällä, sekä PITKIÄ markkeerauksia ja muistitehtäviä pitäisi treenata lisää. Jäljelle olisi kiva päästä, mutta sitähän pääsee tekemään mejäkokeissakin ;) Riistan palauttaminen ei myöskään ole ykköstilan vaatimalla tasolla.

Tokoa on tarkoitus lisätä treeneihin vieläkin enemmän. Jättävistä liikkeistä on jo hyvä haju, toteutus riippuu lähinnä päivästä. Seuraaminen on meidän heikoin kohta, mihin on tarkoitus keskittyä nyt varsinkin maaliskuussa erityisen paljon.  Koira on erittäin kiinni herkuissa, eikä ilman niitä mielenkiinto oikein meinaa pysyä yllä. Suoritukset sinänsä ovat erittäin iloisia ja pirteitä.. Säännöllisen treenirytmin puute näkyy myös suorituksissa. Paljon olisi tekemistä...

Näissä puitteissa Äippä päätyikin ottamaan varman päälle ensi kesän tavoitteiden suhteen. Mejästä olisi tavoitteena saada kaksi AVO-tulosta, numerolla ei nyt niin väliä, kunhan saadaan kisarutiinia. Kolmeen kokeeseen yritetään päästä. Nomessa voi olla enemmän tekemistä, joten yhden tuloksen periaatteella mennään. Toivottavasti sen tekemiseksi ei kovin montaa käyntiä tarvita ;) Kaksi tai maksimissaan kolme kisaa Äippä yrittää kisakaudelle mahduttaa, mutta keskeytyksiä saattaa tulla, mikäli koira "tekee Rokit"  ;) Jos homma ei lähde sujumaan, siirretään nome tylysti ensi kesälle... Tokon kisavalmiudesta en uskalla sanoa yhtään mitään... Möllitokoihin tullaan varmasti osallistumaan, oltiin valmiita tai ei! BH-koe olisi kiva, mutta se seuraaminen ei ole meidän vahvuuksia, ja sitä siinä on paljon. Paikallaolosta nyt puhumattakaan... Ugh, olen puhunut.

"Pitää ajatella suuria ja tehdä pieniä."