Tänään matkataan koiran kanssa "etelän" viljavainioille nomeilemaan kilpaa. Riistalinnut otettiin käyttöön tälle kevättä vasta keskiviikkona, joten riistan palautukset ovat vielä kaukana damipalautuksista.... Ykköstulosta kokeesta on siis täysin turha haaveilla, mutta kunhan kauden avauskisasta tulos tulisi, olisin onnellinen. Hiotaan tipujen palautusta viikon päähän sitten kuntoon. Tälle päivälle on luvattu välistä kovaakin sadetta, joten lähinnä hirvittää, näkyykö markkeeraukset ja missä suossa hakua suoritetaan... Vesitöitä ehdittiin tehdä viimeksi viime viikolla, mutta eiköhän se suju... Tuurilla taas mennään jos on mennäkseen ;)

 

Koemaastoa

Kokeen jälkeen:

Ironista lukea, mitä aamulla blogiin kirjoitin... Nomekokeessa käytiin, kaatosade tuli vain ja ainoastaan meidän suorituksen ajaksi, hakualue oli vesijättömaata ja läpinäkemätöntä pajukkoa, tiput eivät olleet Helmille mieluisia, eikä palautukset kunnossa... Tuuriakaan ei ollut mukana, sillä tuomarilla oli tiukka linja. Tulos siis ALO0. Jokainen joka tuntee koiran, voi mietiskellä yleisvaikutelman tekstin luettuaan, oliko koirasta kiva tehdä hakua ja kuinka paljon vesisade vaikutti koiran työskentelyyn... Suoritusjärjestys ja kokeen kulku oli mielenkiintoinen ja nopeatahtinen. Maamarkkeeraus, siirtyminen vesiohjaukseen, kaksi tipua hakuruudusta, siirtyminen vesimarkkeeraukseen ja vielä 2-3 tipua hakualueelta.

Koepaikka löytyi helposti ja ensiyrittämällä ;) Iso hätä saatiin onneksi suoritettua ennen koevuoroa, joten ainakaan todisteita ei ole tällä kertaa koiran torttuamisesta kesken hakuruudun :) Koira oli autossa rauhassa, mutta koevuoroa odoteltaessa ja ennen sitä lenkkeillessö melko rauhaton. Maassa istuminen ennen oman vuoron alkua näytti tehoavan melko hyvin. Kun meidän vuoroa huudettiin ja lähdimme ylittämään odotusalueen ja koealueen rajana ollutta tietä, aukaisi taivast porttinsa ja antoi sateen tulla... Tätä ennen olin juuri vähentänyt vaatetta auringon pilkottaessa ja lämpötilan noustessa +15 asteeseen...

Tuomaria tervehdittiin hyvin, maamarkkeeraus meni hyvin, mutta sitä löytynyttä varista haisteltiin ja emmittiin sekunti tai jopa kaksi... Lopulta varis nousi toisella pillityksellä ja tuli... noo... hyvin saappaan viereen. Tässä vaiheessa tuuli yltyi navakaksi, ja siirtymisreitillä vesiohjaukseen lenteli paperikuppia ja sanomalehteä ja muuta mukavaa pitkin pensaita. Niin, tietenkin koiran edestä... vesiohjauksessa oli 15m leveän joen toisella rannalla saaressa lokki rantakaislikossa. Koira lähti ekalla käskyllä, mutta teki kaarron takaisin, kun vedessä ei tähyilystä huolimatta näkynytkään mitään. Takaisin tultiin maan kautta. Toisella lähetyksellä eteen-käskyä piti toistaa muutaman kerran, mutta oikeaa suuntaa vahvistaen ja JOOta käyttäen koira otti suunnan vastarannalle ja korjasi suuntaa käskyllä oikealle hienosti kesken uinnin. Lokki löytyi ja koira toi sen takaisin. Ylösnousu maalle ei sujunutkaan normaalisti. Äippä oli ensimmäisellä vesilähetyksellä vetänyt happea koiran hypättyä olettamaansa matalampaan veteen ja tömähtäessään takapäällään huonosti rantaveteen. Ylösnousu selvästi arvelutti koiraa, joten otin lokin rantavedessä ja ohjasin kädellä koiraa nousemaan maalle hieman vasemmalta sivulta metrin päästä. Koira näytti liikkuvan normaalisti, joten seuraavaksi oli hakuruutua. Lähetyspaikka oli ihan vieressä, mutta toiselle puolelle ojan taakse pajukkoon/kosteikkoon. Oja oli leventynyt pari metriseksi ja koira hyppäsi kyllä normaalisti ensimmäisellä käskyllä ojan yli, mutta tömähti taas vastarantaan pahan näköisesti takapää jotenkin muljahtaen, jolloin vauhti tyssäsi siihen ja koira jäi ojan toiselle puolelle tutkimaan hajuja. Paniikkihenkäisy tuli tehtyä myös tässä vaiheessa. Toisella kehoituksella koira lähti laajentamaan hakualuetta ojan reunalta pajuviidakkoon. Pajukko oli niin tiheä, että koiran pystyi vähänkään kauempaa ja kaatosateessa hahmottamaan vain kyykkyyn menemällä ja maatasosta rehevää pajukkoa tiirailemalla. Koira lähti toiselle linnulle liikaa sivulle, jolloin pysäytin koiran pillillä ja kutsuin luokse. Koira pysähtyi heti kesken etenemisen ja tuli heti luokse. Ei tapahtunut vielä viime syksynä =) Koira yökki jossain vaiheessa linnun palautettuaan. Lintujen löytyminen kesti kauan kaikilla hakukerroilla, eikä luultavasti kaikki linnut nousseet ensimmäisellä löytymisellä (mitä Äippä ei tietenkään tuomarille ääneen sanonut...). Kaksi lintua kuitenkin löytyi, joten puolta taas vaihdettiin vesistön suuntaan ja tehtiin ykkösmarkkeeraus veteen. Ei ongelmia, paitsi ylösnousussa. Lokki taisi myös tulla alle ennättäneen käden viereen... Markkeeraukseen koira lähti tuttuun salamatyyliin ja niin pitkälle vedessä pomppien kuin vain mahdollista. Takaisin tultiin lokin painosta johtuen lintua vettä pitkin raahaamalla. Tämän jälkeen palattiin takaisin hakuruudun luo ja odoteltiin taas kahta tai useampaa(?) lintua tulevaksi. Viimeinen koira tuoma lintu jäi koiran toimesta noin 5 metrin päähän maahan, eikä koira suostunut sitä nostamaan kehoituksista huolimatta. Kun koira otti linnun suuhun, tuli se kolmisen metriä lähemmäksi ja puklasi linnun taas maahan. Tämän jälkeen kutsuin koiran luo ja "lähetin" koiran hakemaan lintua, jolloin lintu tuli vastentahtoisesti jalkojen lähelle... Ilmeisesti tässä oli suurin syy palkitsemattomuuteen, sillä tuomari kommentoi kesken viimeisen vaakun palautusprosessin jotenkin siihen suuntaan, että "yritä vielä uudestaan, jos saisit koiran tuomaan vielä sen perille". Vaikka viimeinen vaakku oli kunnon työvoitto ja koira suoritti kaikki tehtävät, ei palkintoa herunut tällä kertaa. Kaatosade loppui siinä viimeisen palautuksen aikana... Tuomari pohti sään vaikutusta koiran työskentelyyn, pohti ääneen riistaongelmaa, mahdollista yhteistyöongelmaa (riistapalautukset), harmitteli  vielä hiomattomia palautuksia ja antoi lämmintä kättä :) Dameilla mitään ongelmia palautuksissa, yhteistyössä tai noudoissa ei ole, mutta riistanoudoissa ollut pitkä tauko näkyi hyvin selvästi koiran haluttomuutena riistaa kohtaan. Me starttasimme numerolla 9, eikä kukaan ollut mennyt meitä ennen jäljelle... Koko ALO-luokasta pääsi jäljelle 2/15, joten linja oli tuomarilla tiukka, niin kuin hän oli aamuryhmälle kuulemma kertonut. Tämä koirakko lähti kotimatkalle ennen jälkiä, joten pitää jälkikäteen selvittää, tuliko kokeesta yhtään 1-tulosta! Koe oli yhtä vaativa kuin tuomarikin. Koepaikalla sain tutustua myös treenikaveri Hepun siskokultaan, jolla ei vesiohjaus käynnistynyt tänään.

Tuomarin arvostelu:

Haku: Käynnistyy erittäin vaikeasti. Toisella osuudella hakumotivaatio laskee.

Ohjattavuus: Toisella lähettämällä koira etenee linnulle.

Paikallistamiskyky: Paikallistaa molemmat sekä maalla että vedessä hyvin.

Riistan käsittely: Parin riistan kanssa ylösotto vaivalloista, pudottelee palauttaessa. Toiseksi viimeisen(?) riistan noudon jättää kesken (Helmi sanoo YÖK!).

Jäljestämiskyky: -

Muut ominaisuudet: Rauhallinen ja tarkkaavainen ammuttaessa.

Yleisvaikutelma: Nuori, rauhallisesti työskentelevä koira(!!!), joka kahlaa kokeen läpi. Hakumotivaation lasku sekä riistanpalautusongelmat aiheuttavat sen, ettei koiraa palkita.

Onneksi hieroja-aika sattui huomiselle. Nyt vaan toivotaan, ettei takapäässä ole mikään ottanut kovin kovasti osumaa... :/ Seuraava koitos ensi viikonloppuna. Viikko aikaa tehdä tipujen kanssa tuttavuutta ja hioa palautuksia kuntoon. Voi miksei koe voisi olla damikoe!!! :) Hyvin on joo alkanut tämä kisakesä...