Taika-tenava

 

Kotimatkalla takapenkillä pahvilaatikossa

Lauantaina taas köröteltiin (joo, talvirajoitukset kuivilla teillä...) Rovaniemelle heti aamusta 06.00. Alkumatka taittui motarin loputtua pimeydessä rekkojen kirkkaita kattovaloja kiroten. Perille päästiin ilman hirvikolareita ja jopa ennakoitua aikaisemmin.

Kasvattajan luona samaan huoneeseen meidän kanssa saatiin kaksi pentua, joiden välillä hankalaa valintaa piti tehdä. Pennut olivat  "vähän" lisänneet vauhtia sitten viime näkemästä (vajaa 4 vkoa)!! Työnimillä Nelonen ja Seiska tunnetut pennut viilettivät olohuonetta edestakaisin, reuhasivat, taistelivat leluista, ryömivät sylissä, pusuttelivat meitä, tutkivat joka nurkkaa ja koloa ja vilistivät hillittömällä nopeudella isoa huonetta ympäri. Molemmat pennut olivat hirmu samanoloisia, näköisiä ja luonteisia, mutta Seiska vaikutti dominoivammalta ja se haastoi Nelosta useammin leikkirähinään. Linnunsiipi oli molempien mielestä aivan ehdoton ykkösjuttu, ja niitä siiven palasia (...) etsittiin innokkaasti hajun perusteella lelujen joukosta. Riistaintoa ei siis näyttänyt puuttuvan, joten sen perusteella karsintaa ei tarvinnut tehdä. Molemmat viihtyivät sylissä hyvin ja hakivat kontaktia, mutta Nelonen teki minun syliini oma-alotteisia luoksetuloja jopa toiselta puolelta huonetta, mikä teki hyvän vaikutuksen (näin pentuja toista kertaa livenä). Nelonen myös viihtyi sylissä pidempään ja oli erittäin ihana syliperuna ;)  Rakenne ja pää olivat kuulemma myös kauniit (oma silmä ei osaa sanoa vielä tämmöisiä). Ihan ärhäkkäimmästä päästä emme omaa pentua halunneet, sillä Helmi on kotosalla melko leppoisa nössö, eikä turhia tappeluita narttujen välille haluta. Sillä välin kun me tutustuimme pentuihin, teki toinen perhe oman pentunsa kanssa lähtövalmisteluja. Oma valinta oli onneksi edellä mainittujen seikkojen pohjalta selvä, kun oman valinnan aika tuli :) 

Niin meille muutti sitten se Nelonen, Très Allantes Chansonette, eli kutsumanimeltä Taika. Pennun kanssa on nyt pari päivää oltu kotosalla ja tutusteltu toisiimme ja uuteen kotiin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tämän hurjapään kanssa ole puuttunut, mutta on se vaan niin söpö ;) Taikasta olisi vaikka mitä kerrottavaa, mutta säästetään juttua myöhemmäksi. Kuvia ei pennusta juurikaan vielä ole, johtuen kameran ja Taikan eri toimintanopeuksista... Jospa niitäkin saisi pikku hiljaa lisää :)

 

PS. Taikan Hilma-äiti oli jo käynyt metsällä isäntänsä kanssa äitiysloman jälkeen. 7 lintua oli ammuttu Hilmalle yhden reissun aikana, joten ei huonosti ollenkaan :)