Tässä on Peppi. Peppi tykkää huomiosta, jalkojen vartioinnista, palloista, vinkuleluista ja uimisesta. Peppi oli meillä pitkän viikonlopun hoidossa oman Äipän ollessa reissussa. Peppi oli käynyt meillä jo aikaisemmin yhden illan harjoittelemassa ja tutustumassa talon väkeen, että hoitoon jääminen olisi hieman helpompaa. Harjoittelusta oli suuri apu, minkä huomasi koiran kotiutumisen nopeutena. Äippä halusi tutustua myös rotuun hieman paremmin.

 

Hailuodon reissulle lähdettiin kavereiden kesken, joten Peppi teki matkaa takapenkillä Jukan...

 

...ja Katin kanssa :) Helmi matkusti varalta farkun takaosassa, kun koirien kimppakyytimahdollisuutta samassa takakontissa ei ollut tullut vielä testattua.

 

Päivä oli kuuma, joten autolautalla Hailuotoon piti kieltä käydä vähän tuulettamassa.

 

Hailuotoon päästyämme ajettiin saari päähän (25km?) ja etsittiin ensimmäiseksi sopiva uimapaikka koirille. Päivä oli mennyt jo vähän pilveen... Pepin mielestä kaikki palloa muistuttavat noutoesineet kuuluivat hänelle, joten Helmi antoi Börje-palloaan välillä lainaan. Pepin mielestä heittoihin tuhraantui välillä turhan paljon aikaa, kun Äippä vaatii aina ehdotonta takapuolikosketusta maahan ja paikallaoloa heiton ajan.

 

Noutoesineitä lensi veteen pääsääntöisesti kaksi aina yhtä aikaa, ettei riitaa ja pahaa mieltä tulisi toisen jäädessä ilman noutoa. Tässä tapauksessa kumpikaan ei huomannut laiturin suuntaan lentänyttä Börjeä, joten kilpauinti toiselle noutoesineelle oli kiivas! Helmi on supervahva vesipeto, ja vaikka Peppi on erittäin hyvä ja vahva uimari myös, ei isommille uimaräpylöille voinut mitään.

 

Koska Börje-pallo jäi pelastamatta, eikä kumpikaan nähnyt sen heittoa, piti lähetyspaikkaa vaihtaa ja laittaa koira veteen sokkolinjalle. Peppi ei osaa linjalähetystä, joten Helmi pääsi yksin noutamaan, kun Pepin mielestä vedessä ei näkynyt mitään haettavaa. Börje-pallo on pieni ja heitto oli ollut pitkä, joten linja oli erittäin hyvä suoritus Helmitäkin :) Kuvassa Helmi harrastaa Viivi-äidiltään opittua/perittyä pystyuintia Börjen paikallistamiseksi ;) Äippä huutelee vuorotellen ETEEN-käskyä ja JOO-vahvistusta.

 

 

Uinnin jälkeen suunnistettiin niemen toiselle rannalle pitkin hiekkadyynejä kulkeneita kävelyreittejä. Peppi harjoitteli sievästi vierellä kulkemista ja vetämättä etenemistä. Helmi toteutti jalanpalvontakäskyä hyvin :)

 

Maisemat olivat erittäin hienot, tummenneesta taivaasta huolimatta.

 

 

Merenrantaa päästyä taivas oli jo pimentynyt ja muu seurue ihali hienoa salamanäytöstä koirien ottaessa rantavedessä kaiken ilon irti.

 

Rantavedessä oli kiva spurttailla.

 

Matkalla hovikuvaajaana toiminut Kati yritti bongata filmille salamaa, mutta vain näin hienoja pilvikuvia saatiin saaliiksi.

 

Pimeys iskee...

 

Autoa kohti taivaan aukaistua hanansa.

Tuli aika pimeää...

 

Marjaniemen majakka.

Tämän jälkeen vettä tuli kuin aisaa, joten kamera pääsi takin alle suojaan. Reissu kutistui sateen vuoksi hieman lyhyeen, joten Emuja pitää palata katsomaan (ja syömään?) joskus toisella kerralla. Äippä sai myös hienot saaristolaislapaset, jotka oli tehty hunajakennoneuleella kaksiväriseksi. Äippä näytti kotona lapasia koiralle, joka olisi mielellään ottanut ne omiin hoiteisiinsa ;) Odotellaan, että ne menevät ensin kuitenkin rikki... ;) Kotona koirat olivat tuhannen väsyneitä ja nälkäisiä. Ruoka-annokset olivat myös sen mukaiset.