Helmi on muuttunut. En tiedä vielä onko muutos hyvää vai huonoa, mutta erilainen se on.

Hierojakäynnin jälkeen ollaa käyty pyörälenkillä 2 tai 3 kertaa, lähinnä äipän selän ja kuumeilun vuoksi. Pyöräilyt ovat olleet kuitenkin kuin yö ja päivä viime syksyyn verrattuna, jolloin viiletettiin välillä omankin hengen kaupalla metsäpolkuja ja pyörätien vartta menemään. Eli koiralla oli niin paljon intoa ja energiaa, että lenkistä puolet tehtiin aina kevyellä kenttälaukalla äipän maksiminopeuksilla (tiedoksi vain, kukaan ei ole koskaan edes leikillään sanonut minua hitaaksi pyöräilijäksi...).

Tänä keväänä on NAUTISKELTU! Pihasta lähdetään tottakai hienosti pörhistellen ja kevyellä pohkeenväistöllä intoa puhkuen, mutta vauhti ei nouse. Koira selkeästi nautiskelee tuulesta, haistelee, katselee ympärille, tsekkaa tutut tölkkijemmat ja riipaisee heinän tai toisenkin mukaan ojan varresta :) Koira juoksee pehmopannalla ja flexillä, äippä ajelee n. 5m päässä takana. Ensin äippä veikkasi koiran olevan kipeä, takapään kipuilevan, tassussa olevan jotain tms, mutta mitään vikaa koirassa ei ole :) Lenkit on tehty nyt täysin koiran vauhdinpidolla. Jos koira on halunnut haistella puoli minuuttia koirien ilmoitustaulua, on äippä pysähtynyt pyörään nojailemaan. Matkaa on aina jatkettu pysähdyksen jälkeen hieman reippaammin, mutta hidastukseen on riittänyt yksi kevyt "SOOOOO" -käsky. Lenkin jälkeen koira on vetänyt pihalla normaalia pupuloikkaa, joten kipeältä se ei näytä siinäkään mielessä. Koira on pitänyt BOT-loimea aina lenkin jälkeen vähintään 15minuuttia, jonka jälkeen äippä on möyhinyt takapuolta. Mitään reagointia ei ole tullut mistään kohdasta. Koira suorastaan nauttii kun reisiä ja isoja lihaksia taputtelee, möyhii ja ravistuttaa. Pisin pyörälenkki on nyt näinkin lyhyessä ajassa ollut juoksuluvan jälkeen puolijuoksulla ja puolikävelyllä noin reilun tunnin. Koira on saanut halutessaan kävellä vaikka kilometrin etanavauhtia jos on vaan halunnut. Enää ei takapuolta uhrata hyvän kunnon vuoksi. Me treenataan takapuolen ehdoilla :)

Ihan niinkuin koira olisi jotenkin rauhoittunut. Toivon todella, että kysessä olisi juoksun (03/11) aiheuttamaa henkistä kasvua ja viisastumista. Voiko flatin kohdalla puhua sellaisesta? ;)

Viikonloppuna käytiin myös mätsärissä. Sinisissä päästiin jatkoon ja karsiuduttiin muistaakseni 6. viimeisinä pois. Juosta Helmi osaa hyvin sievästi, jopa vaatimattomasti, mutta seisominen on aika karua katseltavaa. Jalat ovat kropan alla ja asento on aika kälynen. Seisomiselle ei ole paljon tehtävissä, mutta käytöstä koira petrasi näyttelyssä koko ajan. Kehässä koira ei ole kiinnostunut muista koirista ollenkaan. Jalan viereen totaalisesti rauhoittumiseenkaan ei tarvittu kuin yksi kehäkäynti ja kolmen tunnin hengailu ;)

 

Paikka oli todella ruuhkainen, ihmisiä ja koiria oli hyvin lähellä paljon, joten helppo paikka se ei ollut koiralle, mutta edistystä oli havaittavissa. Koira selvästi tietää remmin "korvaotteen" tarkoittavan tosihommia :) Tulemme käymään mätsäreissä malttiharjoituksena jatkossakin.

 

Näyttelykaveri Peppi

Pepin hieno seisonta