Tänään ajeltiin taas illan suussa kohti Oulunsalon erämaata. Eilinen pyöräreitti puolitettiin ja käveltiin läpi. Koira surffasi huvikseen 50m ympyröitä varvikkoon, joten ei tainnut eilinen pyöräcrossailu juurikaan jalkoja painaa ;) Lenkin jälkeen koira jäi puuhun sidottuna seuraamaan Äipän touhuilua metsässä.

Mäntymentsään tuli 300m pk-jälki neljällä kepillä. Koiran työskentely oli kuin suoraan opaskirjasta, tehokasta ja keskittynyttä. Äippä ei merkinnyt reittiä mitenkään (kyllä tämän pituisen reitin nyt muistaa...), joten metsässä edettiin täysin koiran nenän varassa. 300m matkaan ei montaa minuuttia mennyt, eikä koira epäröinyt/hukannut jälkeä missään kohtaa reittiä. Koiran käytös on huvittavaa kun keppi on haistettu, mutta paikallistaminen ja ylösnostaminen on vielä tekemättä. Häntä pyörii, koira pyörii ja etenee sentti sentiltä kohti keppiä, kunnes kuono suorastaan törmää siihen :) Ei ole helppoa erottaa maanväristä keppiä aluskasvillisuuden joukosta :) Tänään ei myöskään tarvittu erillistä lisäkäskyä kertomaan keppejä olevan vielä lisää. Tähän asti koira on lähtenyt vasta luvalla ja "keppi" käskyllä jatkamaan jälkeä. Tänään Äippä vain huitaisi maata kohti ja koira lähti heti.

Mejäjälki lähti erinomaisesti yhdellä käskyllä, ensimmäiseen kulmaan asti edettiin 2m virhemarginaalilla ja tasaisella kaasulla, myös hiekkatie ylittäen. Kulma käsiteltiin erinomaisesti ja kakkososuudelle lähdettiin hyvin. Kakkososuudella taas vinosti vastaan tullut tie hämmensi koiraa ja koira kääntyi seuraamaan tienreunaa väärään suuntaan sitä ylittämättä. Tiellä ja sen molemmin puolin on luultavasti kävellyt muitakin kulkijoita ja koiria, joten jälki saattoi olla hieman "sotkettu". Äippä keskeytti liian pitkälle edenneen hukan ja palautti koiran lähelle jälkeä, missä "jälki" käsky toistettiin. Koira lähti jäljestämään jälkeä väärään suuntaan kohti ensimmäistä kulmaa. Kulmalla käytiin mutka, Äippä näytti oikean suunnan ja vaati koiraa tekemään pilkuntarkkaa haistelutyötä, ennen kuin liinaan annettiin lisää toimintatilaa ja matkaa jatkettiin. Tämän jälkeen koira selvästi keskittyi taas työhön ja veti koko kakkososuuden noin 3m päässä jäljestä, äsken niin hankalan tien yli ja suoraan toiselle makaukselle, josta matka jatkui verta maisteltuaan viivasuorasti 5m jäljen sivussa suoraan kaadolle. Vaikka maasto oli mäntymetsää, oli aluskasvillisuus lähinnä varvikkoa, joten selvästi tuuli oli levittänyt hajua eri suuntiin eri puolilla tietä, maastonmuotoja mukaillen.

Koiralle ei ole tehty kovinkaan monta tienylitystä mejäjäljellä, joten Äippä taktikoi niitä tälle jäljelle tarkoituksella kaksi. Ojia on ylitetty viime kesänä hyvinkin monta. Avoimia hakkuuaukioita pitäisi treenata myös, sillä jälki hajoaa niissä hyvinkin laajalle. Tiheitä pusikoita pitäisi myös treenata lisää. Kunhan koiran vauhtia saadaan hidastumaan ja jälkeen keskittymistä pidettyä yllä koko matkan, on hyvistäkin tuloksista jo jotain toivoa. Koira on nyt kuitenkin ilmoitettu kesän ensimmäiseen mejä-kokeeseen. Toivottavasti paikka irtoaa ja jotain tulostakin tulee...

Jos ei tänä kesänä mejä ala sujumaan, aletaan me opettelemaan tosissaan tottista ja siirrytään kokonaan pk-jäljelle :)