Tällä viikolla on sattunut paljon. Alkuviikosta oli riemu ylimmillään, kun rantapolku merenjäätä kohden ei loppunutkaan rantakaisloihin, vaan jatkui suksen jälkien muodossa meren jäälle asti! Tämän talven ensimmäiset ja odotetut jääkävelyt saatiin siis korkattua vasta tämän vuoden puolella! Aika lämmintä on alkutalvesta ollut... Jäällä oli Tapaninpäivän myrskyjen jälkiä kaikkialla. Jää oli paikoitellen yli metrin lauttoina koholla ja rannassa korkein jäälautta nojasi kolmen metrin korkeudessa sitkeää rantapajua vasten! Kaupungin valot loistavat jäälle, joten pimeydestä huolimatta jäällä näkee kävellä vaikka keskellä yötä. Taika oli ihmeissään edessä avautuneesta avaruudesta, mutta pian jännäntuoksuiset rantakaislat saivat huomion kääntymään nenähommiin :) Helmi spurttaili onnessaan rantapusikoissa ja tutki jään tekemiä muodostelmia. Taika tottakai juoksi perässä, joten lyhytkin jääkävely oli hyvää liikuntaa. Jäällä käytiin heti seuraavana päivänä uudestaan. Siellä ei tarvitse pelätä vastaantulevia pyöräilijöitä tai törttöileviä autoilijoita, eikä mistään kuulu liikenteen ääniä. Tunnelma on ihanan karu, mutta rauhallinen.

Rallytokossa nähtiin myös ihmeitä! Vuorossa oli eka kokonainen harjoitusrata, mihin piti käydä tutustumassa ilman koiraa. Hieman pelonsekaisin tuntein köytin sitten Helmin tukevimpaan agiesteeseen ja annoin paikkakäskyä. Pidätin varmaan hengitystä kriittisen välimatkan ylitettyäni ja odottelin turhautunutta ja komentavaa haukkua takaa kuuluvaksi, mutta hallissa raikui vain naapurikentän agihuudot. Kiersin koko radan epäuskoisissa tunnelmissa ja tutkailin silmäkulmasta koiran suuntaan lähtöpaikkaan palatessa. Helmi istua napitti samassa kohtaa kun minun lähtiessä ja katseli rauhassa ohi meneviä koirakoita ja ihmisä. Välillä heilui hännänpää toisen koiran katsoessa Helmin suuntaan, mutta ei se ollut mihinkään siitä lähdössä. Siis HELMI!!! Paikallaolo ja varsinkaan toimettomana istuminen ei ole koskaan ollut Helmin vahvimpia puolia, eikä muiden tekemisen katselu ole onnistunut sitten ollenkaan, kun toiminnanhaluinen koira on tahtonut itsekin mukaan toimintaan! Joku on ehkä joskus kuullut kesän nometreeneissä pellon reunaan sidotun Helmin jäkätystä, kun hänet on hylätty, HYLÄTTY!!! :) 

Tänään oli sitten koirankoulutuselämäni yksi kohokohdista, kun torstain tokotreenit alkoivat sillä pelätyllä paikallaololla. Ihan niin kuin siinä ei olisi meillä tunnin aluksi tekemistä, oli paikallaolo sokkona... JOo, ei olla koskaan tehty aikasemmin... Luotto koiraan oli niin korkealla, että otettiin reunapaikka rivistä ja jätin remmin koiralle paikoilleen... Neljä koiraa jäi sitten kentän laitaan riviin makaamaan, ja neljä ohjaajaa käveli 15m päähän agilityesten taakse piiloon. Minä menin esteen taakse ensimmäisenä, ja tästä syystä myös viimeisenä pois. Neljästä koirasta yksi on käynyt jo möllikisoissa, yksi on 7kk ikäisenä koulutettu jo Helmiä pidemmälle ja yksi pikkukoira piippasi Helmin naapurissa koko paikallaolon ajan. Arvatkaa kenen koira oli koiran luokse palatessa ainoana koirana alkuperäisellä paikallaan maassa makaamassa?!?!? No meidän Hempukka <3 Muut koirat olivat hiippailleet omistajiensa perään tai vähintään vastaan. Se tunne oli jotakin äärettömän tyytyväistä ja ylpeää, kun tokoryhmän heikoin/levottomin maassa makaaja ja paikallaolija olikin huonoimmassa lajissaan tällä kertaa paras!  Hyvä Hemppu!!! Ohjaajat olivat myös suorituksesta innoissaan, ja kuulemma saisin luottaa koiran osaamiseen enemmän. Ehkä sitten ens elämässä ;) 

Voisiko oikeasti olla niin, että Taikan minuuttitreenien ajan Helmin vieressä harjoittelema paikallaolo olisi tuottanut jo tulosta?!? Helmi siis tarkoituksella istuu vieressä paikka-käskyn alla kun Taika "treenaa", ja saa ilmasta herkun vapautuskäskyn kera kun treenit ovat ohi :) Koira on tokotreeneissäkin väläytellyt nyt entiseen verrattuna erinomaisia luoksepäästävyyksiä ja vieressä toimettomana hengailuja, mutta eipä nyt innostuta. Minun tuurilla tämä on nyt vain hyvää sattumaa ja paluu arkeen koittaa pian... Ensi kerralla olisi kuulemma möllitokokoe OKK:n säännöillä... Ei taida onnistua herkutta...

PS. Taika osaa nyt ottaa jo askelia katsekontaktia ylläpitäessä, sekä tehdä herkkuavusteisen hissimaahanmenon :) Taitava tenava ;) Kiva riemuita näistä pennun pienistä edistymisistä!