Penturyhmäläisiä

Eilen oli toinen rankka päivä putkeen. Ensin koira harjoitteli kevythäkissä hengailua OSN:n penturyhmän treenatessa tokoa. Välissä käytiin tekemässä omia tokoharjoituksia nurkan takana ja palattiin takaisin häkkitreeneihin. Jatkoryhmän aikana Äippä haki välillä koiran ryhmän mukaan tekemään pujottelua ja kontaktiharjoitusta. Tämä sujui hyvin. Kun "minäkin haluan treenamaan!" -huuto ei näyttänyt kevythäkistä tämän jälkeen hiljenevän, pääsi koira autoon nukkumana lopputreenien ajaksi.

Treenien jälkeen auton nokka osoitti kohta Valkeista ja mejäjälkien peittämiä metsiä. Emme nimittäin olleet ainoat, jotka olivat samoihin metsiin jälkiä vetäneet... Yhdessä kohtaa etäisyyttä jälkien väliin jäi vain muutamia metrejä, kun kuusikko oli niin tiheää, ettei eteen nähnyt muutamaa metriä enempää. Käsikirjoituksen ulkopuolisia mutkia ja kulmia tuli siis pakon sanelemana mm. näiden muiden jälkien ja suosilmäkkeiden vuoksi. Enkä puhu siis mistään pienestä suomättäästä... Koira kävi jäljellä yhdessä suo-ojassakin uimassa, eikä meinannut päästä omin avuin pois.

Omasta jäljestä ei puoleen väliin asti ollut juurikaan mitään hyvää sanottavaa. Puolessa välissä Äippä teki pakon sanelemana lyhyen maassamakuutauon koiralle, ennen kuin jälkeä päästiin herneet järjestyksessä taas jatkamaan... Loppumatka meni ihan hyvin, kun koira keskittyi jälkeen, eikä muun riistan hajuihin. Myös koiran tapa siirtyä heti hakuun kun jälki hukkuu, tai painella kulmasta määrätietoisesti ohi vahvan sisäisen mielikuvan ohjaamana, tuottaa Äipälle harmaita hiuksia. Mielikuvalla kun ei ole mitään tekemistä itse verijäljen suunnan kanssa...

Kotona oli niin väsy (23.10), että ruuan sai juuri ja juuri syötyä, sitten kutsui oma sänky.