Kesän viimeiseksi kaavailtu koe oli kalenterissa eilen. Hyvin menneet harjoitukset ennustivat huonoa, ja niinhän siinä sitten kävi.

Ennen starttia tehtiin jalanpalvontasulkeisia, tokoiltiin, noudettiin damia, käytiin uimassa ja otettiin muutama kylkiasento rauhoittumiseksi, mutta se INTO...

Saapuminen koepaikalle oli reipas mutta 10cm hihnalla hallittu... Ensimmäisenä kokeessa oli onneksi hakualueelta yhden riistan tuonti, joten koira pääsi hieman purkamaan intoaan. Helmi kuunteli hienosti hakualueen rajanäytön ja lähti salamana hakuun. Pitkä pisto hakualueelle n. 60m etäisyydelle ja muutamassa sekunnissa pupujussin kanssa takaisin :) Oli nopeeta toimintaa muiden hakuun verrattuna!

Haun jälkeen enemmän ja vähemmän innokas ja pomppiva siirtyminen ohjaukseen. Koira kävi rannassa tiiraamassa huudeja pikkumatkan ennen jalan viereen tuloa. Laukaus, pillivihje ohjauksesta ja näyttö koiralle. Vesiohjauksessa oli yliuitto vastarannalle, joka oli melko pitkä ALO-luokkaan. Helmi lähti ohjaukseen ilman mitään kyselyjä, pommilla uimaan ja kiireellä kohti vastarantaa. Koira teki sen mitä muutkin, eli kävi tsekkaamassa ylävasemmalla olevat kivet, minne pysäytin koiran ja laitoin oikealle rantapuskan takaa etenemään. Koira meni lähihakupillityksestä vähän ohi, joten pysäytys ja rantaviivaa puskan edestä vasemmalle takaisin etenemään, mistä koira sai vastatuulen ansiosta heti vainun. Olin lähettänyt koiraa vähän tuulen alle ohjaukseen, mutta kivet vetivät puoleensa. Lokki nousi hyvin ja koira ETSI SUORIMMAN palautusreitin veden kautta ilman pyrkimystä rantojen juoksuun :)

Tämän jälkeen markkeeraukseen siirtyminen. Tässä vaiheessa koiran kuulo alkoi loppua innostuksesta kokonaan, kun istu-käskykin meni ohi. Siirtyminen markkeeraukseen hieman edistäen. Kakkosmarkkeeraus oli vastarannalta veneestä heitto rantaveteeen ja puskan takana hakualueen reunalla heitto rantakaisilikkoon. Koira näki veneheiton, jäi tuijottamaan sitä, ja kun käskin seuraamaan ja kääntymään katsomaan toista heittoa, lähti koira noutamaan ekaa heittoa. Kunnon karjaisun jälkeen koira tuli takaisin ja toinen markkeerausheitto heitettiin. Tätä koira ei nähnyt, kun tuijotti ylläri ylläri vain venemiestä... Noo, venemarkkeeraus noutoon luvalla ja hieno, nopea palautus. Lähetin 2. markkeeraukselle haku-käskyllä, vaikka avoimessakin luokassa mielestäni huijataan ja lähetetään linjalle jos koira ei heittoa näe. Koira juoksi riistan vierestä ja laajensi haun hakualueelle, mistä karjaisemalla koira kotiin.

Olin ennakkoon päättänyt edellisen kokeen vuoksi keskeyttää kokeen jos korvat ja kunnioitus katoavat, joten koiran palattua markkeerauksesta kaivoin remmin taskusta, kytkin koiran ja ilmoitin hämmästyneelle tuomarille meidän keskeyttävän kokeen. Tuomari ihmetteli keskeytystä, että miksi?!? Ilmoitin vain että PERIAATTEESTA ja pääsi siinä yksi huumorikirosanakin. Tuomari kommentoi asiaa ymmärtävästi, että "no se on flätti" ja kehui koiraa. Kieltämättä kokeen siihen astiset suoritukset olivat olleet hyviä ja kiinni oltiin ALO2 tai ALO3 tuloksessa, mutta se ei paljon kiinnostanut. Vein koiran hyvin lyhyellä remmillä autoon ja palasin katsomaan vielä suorituksia, jolloin uutta koirakkoa odotellessa tuomari kehui vielä uudestaan koiraa ja kuinka se tekee hyvin työtä. Kommentoin vain siihen, että "joo, kyllä se tekee hyvin töitä, mutta ottaa vaan päähän kun se alisuorittaa kokeessa".  Koira kun ei enää varasta, lähde noutoon, uskalla olla noudattamatta selkeitä hallintakäskyjä tai pompi noutotilanteessa edellä missään muualla kuin kokeessa... Yhteistreeneissäkin koira on käyttäytynyt keväällä ensimmäistä kertaa lukuunottamatta hyvin myös näissä tilanteissa. Tuomari varoitti, ettei koiraa saisi pakottaa mihinkään tiettyyn muottiin. Ilmeisesti on nähnyt alistuvia ja mielisteleviä lättyjä kovalla kouluttajalla. Tähän teki murjaista vaan vastaan, ettei tätä koiraa olla mihinkään muottiin tunkemassakaan (tuskin saisikaan...), kunhan vain saisi korvat löytymään... Tuomari kehoitti treenaamaan vielä lisää pillivarmuutta, kommentoi koiran nuorta ikää ja taisi kehua vielä kolmannen kerran koiraa... Tässä vaiheessa vitutuskäyrät olivat jo niin korkealla, ettei enää pystynyt kommentoimaan. Taisi tuomari tykätä sillä hetkellä koirasta ennemmän kuin minä... 

Koira yritti autossa vinkua kun palasin siellä käymään, jolloin annoin palautetta tiukasti asiasta. Tästä eteenpäin koiralla alkoi jääkausi (Pertti Vilander) ja jatkuu toivottavasti vielä ainakin viikon. Katsotaan alkaako se kadonnut kunnioitus löytyä... En huomioi koiraa mitenkään, en katso silmiin, en päästä sitä lähelle loikoilemaan, enkä sohvalle. Sanon kaikki käskyt vain kerran ja käskymuodossa, enkä odota kauaa toteutusta. Eilen koira ei uskaltanut tulla ekalla käskyllä oven raosta sisään kun ovirako oli sen mielestä liian kapea. Koira sai sitten miettiä pihalla yksinään, kasvaako rako siedettäväksi läpäistä vai jääkö koira pihalle. Oli se sieltä tullut sitten eteiseen asiaa pohdittuaan. Jaloissa makoilut on nyt kielletty ja kaikenlainen paijaaminen pannassa. Nyt tehdään jalan viereen pääsystä etuoikeus, ei pakko!

Jos jotain positiivista täytyy asiasta löytää, on koiran vesiohjaus edennyt harppauksia alkukesästä, koiran markkeerauskyky ja pillikuuliaisuus parantunut ja suoritusvarmuus kokeissa erittäin hyvä. Ei se paska koira ole, vähän vaan tassut irti maasta ;)

 

PS. Helmin veli Vallu voitti SM-kultaa huumekoirien kisoissa!