Tänään taas ajettiin kauemmaksi kaupungista ja viljeltiin keppejä maastoon. Helmi sai muutaman kulman sisältäneen jäljen 6 kepillä. Jälkien muhiessa tehtiin hakuruutua, jonne koira meni toisena. Kädellä hakualueen rajojen näyttö, HANSKA-käsky ja koira lähti kuin lapasesta töihin. Aikaa ei mennyt montaa sekuntia, kun koira paineli jo takaisinpäin tuli perskarvojen alla oikean yläkulman esine suussaan :) Hakualue oli niin tiheä, ettei koiraa takarajalta näkynyt, mutta kotiin tultiin hippulat vinkuen ja löydöstä ylpeänä. Esine vaihdetiin nakkiin ja uusintayritys. Äippä ajatteli koiran vain osuneen suoraan esineelle, mutta toinen esine tuli melkein vielä nopeammin takaisin, eikä koiraa voinut muuta kuin kehua. Älyttömän hyvä suoritus!!! Esineruudussa oli enää vain yksi esine, joten hyvää suoritusta ei lähdetty riskeeraamaan viimeisen esineen kanssa. Äippä oli hyvin hyvin tyytyväinen ;)

Numero kakkosta ei koira saanut ennen jälkeä innostukseltaan aikaiseksi, joten koiran tuntevat varmaan hoksaavat, millä vauhdilla ja sekopäisellä toheltamisella itse pk-jälki suoritettiin. Numero Kakkonen on koiralle ISO ongelma... Vauhtia oli jarrutuksesta huolimatta liikaa, mutta ainakin koira tekee kaikkensa keppien löytämiseksi. Innostus vaan syö jälkitarkkuutta... Jos kepistä ollaan edes vähän hajulla, ei sitä hylätä. Nakkia on saatava :)

Jäljen jälkeen koira viilentyi nautiskellen pienessä lätäkössä ja kostealla sammalmättäällä kierien. On se vaan niin Helmi :)