Tänään käytiin viime kesän kantapaikassa, läheisessä venesatamassa, tekemässä vuoden toiset vesitreenit. Mukaan otettiin tahallaan vaikeampi lähetys- ja palautuspaikka allonmurtajan harjalta, joten koira joutui nousemaan muutaman metrin jyrkän kivikon ennen damin palautusta. Yksi semiravistus nähtiin vesirajassa, mutta muuten dami tuli joutuisasti perille märällä turkilla, ja ravistukset hoidettiin välittömästi palautuksen jälkeen. Luoksetulokäsky annettiin kuitenkin varmuuden vuoksi vesirajassa. Tätäkin asiaa treenattiin viimeksi viime kesänä. Aika hyvin Helmiksi ;) Vedestä nousi markkeerausta ja muutama semisokko, jotka heitettiin kesken damin noudon koiran huomaamatta. Aallokkoa oli myös jonkin verran, joten aaltotreeniä saatiin onneksi samalla. Kaiken veteen heitetyn lisäksi merestä nousi yksi keppi, joka koiran mielestä näytti puolihukkuneelta damilta... Olimme asiasta eri mieltä, mutta ei prkl pysähtynyt ennen kuin keppi oli raahattu maalle. Äippä ei tykännyt. Ilma oli kylmä ja tuulinen, joten pyyheloimi oli erittäin hyvä märälle koiralle taitettaessa sadan metrin kotimatkaa autolle.

Seuraavaksi pitäisi sitten saada treenattavaksi viime kesän sorsanhakumatkan kaltainen tilanne, jossa lintu oli avovedessä noin 20m päässä, mutta koiran näkymättömissä lähetyspaikan edessä olleen kaislikon (8m?)  takana. Silloin linja ei ollut vielä tarpeeksi treenattu viemään koiraa kaislikon läpi ja avovedessäkin vielä kauemmaksi ulapalle. Koira jämähti tekemään hakua linnuntuoksuiseen kaislikkoon, joten avuksi tarvittiin neuvoa antavat pikkukivet. Tätä ennen Äippä oli ihmetellyt hyvinkin kovasti, mitä pikkukivillä on tekemistä noudon kanssa... Kaikkea sitä oppii :)

Treenata pitäisi myös tuplamarkkeerauksia veteen, tai Tornion kokeen tapaan pitkää vesi + maa -yhdistelmää.