Äippä on käynyt isän erämaakämpällä vain kerran aikaisemmin, koira ei kertaakaan. Tänä aamuna pakattiin sitten auto kevyesti ja suunnistettiin koiran ja kennelpojan kanssa kohti erämaan hiljaisuutta. Iskän erämaakämppä on keskellä ei mitään, joten rauhaa ja hiljaisuutta riitti, jos koiran surffailuiden ei antanut häiritä :) Koira nimittäin hieman sekosi mökille päästyään :)

Koira surffasi mökin pihapiirin kenttää ristiin rastiin, aitojen ali, ojan vartta pitkin, heinikkoja kollaten, lumimättäissä kierien, sekä ihania jänönpapanoita ja hirvenjätöksiä bongaillen. Vauhdin hidasti lopulta suunnaton jano ja ihana nuotiomakkaran tuoksu. Koira sai osansa, sekä omat eväät päälle. Dameja ulkoilutettiin linjan varteen viljeltyjen damien muodossa, joita noudettiin sitten järjestystä arpoen. Uutta treenattiin heinäseipäistä tehdyn aidan avulla. Koira opetteli selviämään uudesta esteestä damia palauttaessaan. Aitoja koira on hyppinyt dami suussa ennekin, mutta nyt piti päättää meneekö aidan seipäiden välistä.. eikun alta.. sittenkin välistä... eiku joo... ALTA!!! Tilanne oli hieman koominen ;)

 

Houston, we have a PROBLEM!!!

Helmi esitteli iskälle myös hienoa vartiokiljaisuaan. Isä tuli saunasta ulos, löi oven kiinni ja astui portaat alas. Tämä kuulosti koiran mielestä samalta kuin kotona jonkun tullessa talon portaita ylös ja kylään... Koira ei tiennyt minne päin kiljuisi ja mistä päin avointa kenttää ilmoitettava henkilö saapuu, mutta ilmoitettava joka tapauksessa asiasta oli :) Iskä oli ihan äimänä, että mitä se koira huutaa! Koiran kustannuksella saatiin sitten melkoisen hyvät naurut ;)

Kotimatkalla pysähdyttiin koiran "mummolaan" hirvipaistille. Koiralla ei ole mummolaan sisälle astman takia asiaa, joten koira harjoitteli uuden yksiönsä käyttöä nukkumistarkoitukseen. Yksin jääminen ja pihalle hylkääminen ei ollut koirasta maailman kivin juttu, mutta ulkona hengailu taisi muuttua koirankin mielestä kannatavaksi Äipän äipän lahjoitettua erän hirvenpaistipaloja koiralle vietäväksi :) Täytetyllä mahalla ja avuksi tuodulla lämpöloimella olikin hyvin unettava vaikutus. Loppujen lopuksi reiluun kolmeen tuntiin venähtänyt hetki omassa yksiössä ei ollutkaan koiran mielestä niin paha juttu :) Koiran vedellessä pihalla hirsiä, käytiin sisällä neuvotteluja mahdollisuudesta saada oma avain suvun kalastusveneeseen omatoimista vesitreenausta varten. Neuvottelut sujuivat hyvin. Enää pitäisi vaan löytää se vene ja se järvi... Iskä kehtasi vielä kysyä, osaanko edes soutaa?!?! Tässä vaiheessa oli pakko jo kysyä, "voiko sun tyttö olla osaamatta soutaa?!?", mihin iskä vastasi hetken itsekin asiaa mietittyään "ai niin joo..." :D Huono muisti on selvästi periytyvää... 

Kotona iltapalan jälkeen koira ei ole päätään juuri lattiatasosta nostanut ;) Huomenna päivä alkaakin sitten treffeillä Jeti-labbiksen kanssa :)