Lähellä järjestettiin spanieleiden vesityökoe, josta ei ollut juurikaan mitään hajua ennakkoon, joten pitihän sitä mennä katsomaan. Tarkoitus oli seurata nimenomaan, mitä spanielit tekevät erillä tavalla ja miten niitä ohjataan, kuinka ne on koulutettu ja mitä niiltä voisi oppia.

Vesityö suoritettiin korkeassa kaislikossa, jonne uitiin kapean salmen yli. Voittajaluokan koirat suorittivat vesityön ensin. Lintu heitettiin sokkona alueelle ja tämän jälkeen koirakko saapui lähetyspaikalle. Ampuja ampui laukauksen ja sen jälkeen koiran sai luvan lähteä töihin. Säännöissä puhutaan OHJAUKSESTA, joten olin huuli pyöreänä ensimmäiset suoritukset, niin erilaista toiminta oli. Koiria ohjailtiin lennosta taakse, sivulle ja tuonne suuntaan -käsimerkeillä ja käskyillä. Periaate oli, että jos koira tekee töitä, sen annetaan tehdä omaa hakua työhön puuttumatta. Koira ei keskeytä eikä pysähdy haussa juuri ollenkaan, vaan haun suuntaa ohjaillaan käskyillä haluttuihin suuntiin, jos koira itse ei sinne mene. Voittajaluokan vesityössä tämä toimi hyvin, kaksi cockeria teki reipasta ja kattavaa hakua, joista toinen löysi riistan maksimipisteiden 3 arvoisesti. Toiselle ei tulosta ilman riistaa.

Avoimessa luokassa taso ja tyyli oli huomattavasti kirjavampaa. Koirat näkivät heiton, jonka aikana laukaistiin heiton suuntaan ja lupa noutoon tuli tämän jälkeen. Osalla koirista oli remmi tässä vaiheessa vieläkin kaulassa ja remmi piti irroittaa ja pyytää jostain syystä katsekontaktia ennen lähtölupaa. Osa koirista taisi remmioperaation vuoksi jo unohtaa laskeutumispaikan. Useamman AVO-luokan koiran vesityö kariutui riittämättömään irtoamiseen ja suppeaan hakuun. Koiven nostoa nähtiin myös spanieleiden kokeessa. Tasoero voittajaluokkaan oli selvä.

 

 

Koska kyseessä oli ykkösmarkkeeraustehtävä, tarkkailin markkeerauskykyä. Suurin osa koirista markkeerasi hyvin lyhyeksi/puutteellisesti ja siirtyi samantien hakuun. Ohjaajalla oli lupa ohjata tehtävässä koiraa sanoin, käsimerkein ja pillillä, mutta silti suurin osa jätti noutajaihmisen näkökulmasta koiran selviämään hommasta yksin, vaikka koiran olisi saanut lyhyeksi jääneeltä markkeerauslinjalta riistalle vain pysäyttämällä koira ja ohjaamalla loppumatkan. Ohjaus oli selvästi spanieleille eri käsite kuin noutajaihmisille. Koirat eivät ottaneet aina ohjausta ja tekivät omia ratkaisuja yllättävän paljon vastoin ohjeitakin. Noutajillahan ohjaus tarkoittaa koiran menemistä JUURI sinne minne ohjaaja käskee ja pysähtymistä/suunnan muutosta/hakutyön aloittamista annetusta kohdasta ohjaajan ohjeiden mukaan. Vapaa haku on sitten erikseen, eikä ohjaajalla ole mitään asiaa puuttua siihen, ellei koira ylitä selvästi sivu- tai takarajoja.  Markkeeraustehtävissä noutajan tulee myös paikallistaa ja noutaa riista itsenäisesti ilman mitään apuja. Spanielit menivät tehtävässä enemmän hakutyyppisesti sinne minne nokka vei (ohjaajan hyväksynnällä) ja joskus ohjaajan suuntaEHDOTUKSIA noudattaen. Ykkösmarkkeeraukseen/markkeeraushakuun/yritykseen meni spanielilla myös keskimäärin 10min aikaa (joo, katsoin kelloista), kun noutajalla suoritus on usein alle parissa minuutissa ohi.

En osaa sanoa kumpi tapa on parempi, mutta aikaa vapaa haku tottakai vie enemmän. Olisiko voittajaluokan tehtävän saanut suoritettua labbiksen luotisuorilla linjoilla ja haun ohjauksella haluttuihin suuntiin. Olisiko alueen voinut kattaa nopeammin? Aseen ampumasuuntahan antaa viitteitä ohjaajalle heiton suunnasta, vaikka ohjaajallakaan ei tietoa riistan sijainnista ole. Spanielin käyttötarkoitus on hieman eri kuin noutajalla, joten suositaanko tässä tarkoituksella ennemmän hakutyyppistä toimintaa, mitä spanieli tekee luonnostaan? Syitä ja näkemyksiä pitää kysellä sopivassa vaiheessa kokeneemmilta. Ei voi kaikkea käsittää :)

 Spanieleiden uimatyyli oli mukavaa katseltavaa :) Varsinkin cockerien saukkomainen eteneminen häntä vedenpintaa viuhtoen oli hellyyttävän näköistä :) Eteneminen oli myös erittäin tehokasta ja käännökset nopeita, minkä huomasi vähän aikaa uimista seurattuaan. Rotukohtaisia eroja oli paljon. Fieldit ja walesit olivat huomattavasti harkitsevampia ja hitaampia liikkeissään ja haussaan kuin cockerit. Myös tuumaustaukoja nähtiin muutama. Yksi lutuinen cockeri jäi erityisesti mieleen hienon hakukuvionsa vuoksi. Noudettavat riistat olivat parikiloisiin jättikaneihin tottuneena ihan postimerkin kokoisia vesilintuja :)

 

 

Suoritusten lopuksi Helmi pääsi auton takakontista ulkoilemaan samalle kisapaikalle. Helmi sai lahjoituksena jonkin pienen vesilinnun(..?..) ja pääsi treenaamaan markkeerauksia linnulla  jorpakon toiselle puolelle. No problem. Luovutukset olivat hienoja, suorastaan käteen asentaen ja perille tuloa varmistaen. Lopuksi nuoren spanielin noutokapulan jäätyä hieman kauemmaksi toiseen kohtaan salmen toiselle puolelle, pääsi koira vesisokkolinjalle sitä hakemaan. Koira teki erittäin hyvää työtä, suora linja tykin suusta vastarannalle, lähihakupillitys ja lähihaku käyntiin alueella pysyen. Palautus veden kautta kun muualta ei päässyt ja sievä luovutus käteen :) Äippä oli tyytyväinen!!! Ei tarvinnut kokeen mustaa turistilammasta hävetä ;)