Kirjoittelussa on ollut vähän taukoa. Kaikkea pientä on ehtinyt tässä ajassa tapahtua.

Viime viikonloppuna noudettiin pitkästä aikaa yhdessä Oulun flattien kanssa. Helmi teki muutaman ei niin täydellisen suorituksen, ja viimeiseksi yhden erittäin hyvän pitkän noudon. Piippausta esiintyy vielä, eivätkä jalat lakanneet värisemästä innostuksesta pitkästä odotuksesta huolimatta, mutta huomattavasti hiljaisempaan suuntaan on iän myötä menty. Koiralla on ollut tapana vinkaista pari kertaa kotona ulko-ovella, jos tiedossa on ollut jotain kivaa piha-aktiviteettia. Tähän on tehty ovella nyt totaalistoppi. Ulko-ovi sulkeutuu nenän edestä joka ikisellä piipillä ja hädin tuskin kuultavalla kaihoisalla inahduksella. Eräs ilta ovella tuuletettiin tovi, kunnes asia alkoi valkenemaan. Sen jälkeen piippausta ei ole kuulunut. Muuten piippaus liittyy vain yhteistreeneihin. Yhteistreenit tuntuvat saavan koirasta aina kaikki huonot puolet esille. Korvat katoavat välillä, perusopit unohtuvat, luovutukset tehdään puolihuolimattomasti, autossa huudetaan ja ininää kuuluu. Koira ei pysty rentoutumaan ulkona muiden koirien seurassa, ja keskittyminen menee siihen. Yritäppä siinä sitten hokea vanhaa mantraa "kyllä se kotona osaa...".  Oi niitä kaikkia miljoonia virheitä mitä on tullut koiran kanssa tehtyä... :)  Treeneihin mukaan otettu tikikamera vuodelta 2005 sai taas miettimään uuden kameran tarvetta... Treeneistä kotiuduttua äippä teki vielä viimeiset pikamietinnät ja suunnisti sen jälkeen kauppaan toteuttamaan haavetta edes jossain määrin laadukkaista blogikuvista.

Tokoilussa oli taas tullut taukoa, joten pieni treenihalli otti vastaan innokkaan tokoilijan vasta maassa vietetyn rauhallisen hetken jälkeen. Niille kierrosmäärille olisi maastoautokin ollut kateellinen, niin innokkaana koira oli hallissa treenejä aloittelemassa ;) ADHD-tuuleen löytyi tosin tauolla syy myös isosta nro Kakkosesta, mikä saa koiran aina äärettömän levottomaksi :) Tokoilun taukojen takia treenit on pitänyt aloittaa joka kerta tavallaan alusta, joten edistystä viime kesään on tullut vain yksittäisissä liikkeissä, joidenkin liikkeiden otettua suoranaista takapakkia. Maassa paikallaanolo on yksi näistä taantuneista... Nyt pitäisi vain treenata säänöllisesti ja pienin askelin eteenpäin.

Äippä haaveilee toisesta koirasta. Ihan pientä pentua ei vaan vielä uskalla ottaa. Toisen flatin ottaminen myös epäilyttää; kuinka sirkukseksi kotielämä menisi ja voiko mikään flatti enää olla yhtä hyvä, kun kaikessa sitä vertaisi Karvavauvaan. Muut lintukoirat kiinnostavat myös. Luppakorvat ja iloinen luonne vetoaa, monipuolisista harrastusmahdollisuuksista ja lajikirjosta puhumattakaan.

Helmi on maistellut sisäelimiä á la Yrjölä nyt jo muutaman kerran. Hyvin on näyttänyt maistuvan. Ruuassa on kokeiltu possua ja poroa, kuivattuna ja raakaluina. Ainakaan tähän mennessä korvat eivät ole paloautoja enää nähneet. Ilmeisesti naudanliha on se todennäköisin reaktion aiheuttaja, mistä syystä naudanliha on nyt vähän aikaa pannassa.

Helmille itsenäisyyspäivän aikaan tilattu hieno tilauspanta saapui vihdoin ja viimein! Postilla oli toimituksessa vaatimaton parin viikon lisäaika, vaikka kirjekuori oli 1-postilla laitettukin tulemaan. Panta oli kuitenkin niin hieno, ettei pieni viivästys sen jälkeen tuntunut enää niin pahalta. Ensimmäinen omatekemä panta on myös otettu käyttöön. Pannasta tuli kestävä mutta kevyt, vaaleanvihreällä fleecellä vuoritettu heijastinpanta :) Kiristysosa tuli perusnailonista.