Äippä hoksasi tänään alkuillasta, ettei lempipaikassa, Oulunsalon erämaassa ole käyty pitkään aikaan viilettämässä vapaana ja pöllyyttämässä varvikkoa, joten sinnehän sitä tänään vaihtelun vuoksi suunnattin. Vesitreeniä ollaan tehty viime aikoina tosi paljon, mutta maalinjat ovat unohtuneet. Linjatreenejä on harrastettu myös liiaksi samoissa paikoissa, mutta kokeessa pitäisi edetä tuntemattomassakin maastossa.

Oulunsaloon päästyämme koira spurttaili ensin reilun vartin enimpiä höyryjä pois. Lenkin suunnaksi valittiin tutkimaton hiekkapolku soramontun liepeiltä. Polulle oli tehty motocrosseille maahyppyreitä, jotka toimivat hyvinä näkösuojina dameille, joita Äippä jätti jälkeensä koiran huomaamatta. Kaksi damia jäi piiloon polulle 30m välein. Ensimmäinen lähetys meni TOOOOODELLA pitkäksi, mutta paluumatkalla dami tarttui matkaan ja palautui Äipälle, niin kuin pitääkin. Ei ole meillä irtaantumisongelmia ;) Toiselle damille mentäessä herneet olivat jo järjestyksessä, ja lähihakuun siirryttiin lennosta Äipän niin pillittäessä. Dami oli punainen ja vaikeasti havaittavissa, mutta sitkeästi se vaan sieltä nousi.

Linjojen jälkeen jatkettiin lenkkiä ja paluumatkalla tehtiin umpimetsään pitkä linja yhdessä dami jättämällä. Damia ei näkynyt ja esteitä oli matkalla paljon, mutta hienosti koira veti rakettina taas damille ja takaisin :) Koiran juoksua on nykyään suorastaan ilo katsella, kun takapää on kunnossa ja suunnanvaihdokset sujuvat lennosta :) Äippä on hyvin kiitollinen koiran hierojille pitkäjänteisestä työstä.

Paluumatkalla vierailtiin tutussa venesatamassa muutaman muistitehtävän ja vesinoudon verran.