Meille on muuttanut haisunäätä. Koiraa ei ole päivälenkin koomin näkynyt, mutta haisunäätä seurailee erehdyttävän tutusti kaikkea tekemistä ja liikkumisia. Kotiakin asti seurasi mukana. Kantaa äipälle tavaraa ja lämmittää varpaita, mutta hajua äippä ei tunnista. Mihinköhän se oma koira kesken ojien kollauksen katosi...?!? Huomenna pestään talon karvaiset asukkaat, oli ne sitten koiria tai ei ;)

Eilen äiti päätti tehdä onnettoman koiran onnelliseksi ja viedä koiran lyhyelle pyörälenkille. Koira on vedellyt sen verran vauhkona pihaa ja taloa ympäri, ettei vapaana metsässä juoksentelu näytä koiralle riittävän. Koira juoksi flexissä, eikä varmaan kertaakaan hidastanut vauhtia pyörän tasalle, vaan mennä viipotti sielunsa kyllyydestä tasaista kenttälaukkaa flexin mitan päässä edessä. Kotiin tultua koiran ilme oli niin tyytyväinen, ettei oikein jaksaisi lenkin huonoakaan tehneen, mutta saapas nähdä...