Tänään pakattiin Helmin "uusi" ja oma farmarijäätelöauto ja suunnattiin kohti koillista ja Siuruanjoen ylävartta. Takaluukun auettua mummulan pihassa, hymyili koira koko olemuksellaan tajuttuaan missä sitä oltiin :) Koira on ollut mummolareissuilla vain kerran aikaisemmin mukana, mutta paikasta tuli jo silloin ensikäynnillä rakas <3 Helmimäiseen tyyliin kenttää vedettiin iloisesti spurttaillen ympäri ämpäri, jottei kenellekään jäisi epäselväksi, kuinka ihana paikka Helmin mielestä oli kyseessä. Kevythäkissä piti viettää kahvin ja suolaisen pöydän ajan, kun ketään ei ollut koiraa pihalla vahtimassa, mutta muuten koira sai noutotehtäviä ja juosta vapaasti koko päivän. Mummula on jyrkällä, kaksiosaisella rantatörmällä, josta on erittäin hyvä näkyvyys sekä ala-, että yläjuoksulle. Niinpä pitkiä vesimarkkeerauksia ja vesi-maayhdistelmiä tehtiin koiran lähetyspaikan ollessa korkealla töyräällä, jotta kaikki heitot näkyisivät. Yksi peltomarkkeeraus meni lyhyeksi edessä olleen rantasaunan ja kellarin katon vuoksi, mutta kun Äippä pysäytti koiran, ohjasi eteenkäskyllä taaksepäin ja suuntakäskyllä oikealle, meni koira oikeaan paikkaan "rantteelle" rakennusten taaksen, mistä dami löytyikin heti. Ransu-setä tuli välillä katselemaan koiran työskentelyä, eikä saanut pidäteltyä naurua, niin koomiset koiran veteensyöksymiset 1,5m rantapusikosta olivat :) Ihan sama mitä vesirajassa on edessä, damin perään mennään tuli hännän alla ja tosissaan!!! :)  Palauttavaa koiraa ei lähes läpipääsemättömiltä rantapusikoilta nähnyt, mutta äänestä kuuli, milloin koira rantautui ja milloin metrisestä heinikosta ja seinän muodostavista puskista oli joku tunkeutumassa läpi ;) Koira ei pystynyt nousemaan maalle samasta paikasta kuin veteen hypätessä, sillä ranta oli ihan liian jyrkkä siinä kohtaa. Ekan kerran koiran lähtiessä palautusmatkalla alajuoksulle 20m päähän, luuli Äippä koiran pelleilevän ja ehti karjaista aika kovastikin luoksetuloa, ennen kuin Ransu-setä huomautti alajuoksulla olevan ainut helpohko rantautumispaikka :) Olisi pitänyt luottaa koiraan... Juuri kotiin lähtiessä saapui sukulaisperhe paikalle, joten Helmi sai extrahuomiota ja lisää pallonheittäjiä paikalle :)  Siskon "pummisetä" kehui koiran kaunista ilmettä ja lempeää luonnetta, mistä Äippä oli tietenkin samaa mieltä... ;)