Helmin elämää on mullistanut muutto kerrostalosta omakotitaloon ja oman pihan saaminen. Päätään on nostanut esiin myös reviiritietoisuus ja tulijoiden haukkuminen. Molemmat piirteet tosin ovat lieviä ja loppuvat kiellosta. Helmi on totutellut uuteen reviiriinsä nyt reilun kuukauden verran. Siinä ajassa on muun muassa löytynyt oma ikkuna kuonolla tökittäväksi, nelivedon hallinta puulattialla, koirahissi, suicide bunnyn piilopaikka + jäljet lumessa, lumikolan ihmeellinen olemus, maukkaat kuusen alaoksat ja harventamista vaatinut pihakasvillisuus... Pihalta ei ole poistuttu muuta kuin naapurin lumikolan perään... Aitaa pihalla ei ole kuin yhdellä sivulla, joten reviirin rajaus on ensimmäisenä keväällä päiväjärjestyksessä, jo ihan äipän mielenterveyden turvaamiseksi ;) 

Helmi ehti kerätä jo aika hemaisevan parfyymin ennen kuin pesu oli kovien pakkasten takia mahdollinen. Haju johtui rantalenkillä löytyneistä mutakuopista... Meren ranta ja nyt teräsjään tultua meren jää on edelleen Helmin lempimaastoa. Pitkiä kävelylenkkejä on tehty ympäristöön eri suuntiin ja eri reittejä, jotta parhaat maastot tulisivat tutuksi. Myös läheistä saarta ollaan käyty jäätä pitkin tutkimassa. Merellä kävely oli äipän mielestä sen verran upottavaa hommaa, että äippä ajatteli "lainata" lopputalveksi suksia omalta äipältään :) Kuntoa koiralla on pidemmillekin lenkeille, joten suksia voisi vaikka avomerellekin. Juoksua on kokeiltu nyt muutaman kerran. Äippä oli hyvin onnellinen Karvavauvan esitettyä lupaavia kestävyys- ja vauhtiominaisuuksia testilenkeillä. Äippä on aina halunnut karvaista juoksuseuraa, mikä ohjasi hieman rotuvalintaakin. Kadonneen (juoksu)kunnon metsästys on ollut äipällä jo pidemmän aikaa suunnitteilla, joten kun Karvavauva saa maaliskuussa toivottavasti terveen paperit myös nelivedostaan, alkaa suunnitelmallisempi ja säännöllisempi juoksuharrastus. Tällä hetkellä meille molemmilla on sopinut flexissä juokseminen, sillä Helmi ravaa tuttuun tapaansa edes takaisin remmin sallimissa rajoissa ihanien hajujen perässä :) Kuntoa on kasvatettu myös hankitreeneillä ;) Koira on mieltynyt umpihankeen, joten äippä yrittää järjestää puuterilunta alle aina säännöllisin väliajoin, myös muiden pelloilla... Omalla pihalla ja lähipusikossa ollaan tehty pientä treeniä. Paikallaoloa on ollut tarkoitus treenata, mutta sääolosuhteet ovat olleet näitä suunnitelmia vastaan. Katsotaan sitten kun pakkanen laskee inhimillisiin lukemiin :)

Naapuristossa on koiria jonkin verran. Äippä ehti ihmetellä pienten koirien omistajien innokkuutta nostaa koiransa syliin aina ohitustilanteessa, mutta tällä viikolla siihen selvisi syykin. Pari viikkoa sitten saksanpaimenkoira teki ohitettassa hyvin vakavan hyökkäysyrityksen meidän suuntaamme, eikä omistaja puuttunut asiaan muuten kuin remmistä kovemmin kiskomalla. Viime viikolla ympyrän muotoisen lenkin tehtyämme koirakko tuli vastaan kaksi kertaa, eikä kumpikaan ohitus mennyt aikaisempaa yhtään paremmin. Tästä suivaantuneena äippä kehotti jo lievästi vihaisena omistajaa menemään koirakouluun koiransa kanssa. Yleensä nämä ohitusongelmat kun johtuvat siitä narun pitelijästä, eivätkä koiran pääkopasta. Valitettavia poikkeuksiakin valitettavasti löytyy. Äippää vain huolettaa, jos koira joskus saakin riuhtaistua itsensä irti ja raatelee ohittavaa koiraa, tai jopa omistajaa. Ei ole kaikilla muumit samassa laaksossa...

Helmi on päässyt syksyn ja talven kuluessa enenevissä määrin "mössön" makuun. Yrjölän puuron muunnokset ovat tulleet osaksi Helmin ruokavaliota, eikä koiralla näytä olevan ainakaan mitään negatiivistä sanottavaa asiaan. Lempiherkuksi on noussut "yllättäen" lohimössö. Muuten koira syö samaa Brit Carea kuin aikaisemminkin.

Helmin toinen juoksu on juuri loppumaisillaan. Mitään suurempia muutoksia käytöksessä ei ole ilmennyt. Särkylääkettä ei tarvinnut antaa. Nyt enää vain odotellaan pelonsekaisin tuntein mahdollista valeraskautta tai muita jälkiseuraamuksia.