Elo-syyskuun vaihteeseen oli äippä haaveillut mejäkoestarttia, mutta juoksu ja silmätulehdus vesitti kaiken. Viime viikolla peltotreeneissä sai Helmi revittyä kuononsakin auki, joten kisakunto on ollut aika kaukana. Möllitokoon olimme tosin ilmoittautuneet, ja tarkoitus oli mennä keräämään "kisakokemusta" ja harjoittelemaan kisakeskittymistä, mutta sen esti vuorostaan äipän hajonnut jalkapohja/kantapää.

Jos nyt syksyllä järjestetään AD-koe jossain lähettyvillä, treenaa Helminaattori enemmän ja vähemmän tarkoituksella sitä varten juoksua. Takajalkojen vaikutus vain hieman mietityttää. Juoksu ei ole aina suoraa, ja koiran takajalat tunnetusti viipottavat siellä sun täällä, joten reissu koirahierojalle kaiken varalta taitaa olla paikallaan. Koiraa en halua juoksuttaa rammaksi. Itse springerissä juoksu on nykyään kuin suoraan oppikirjasta :) Vetämistä ei tapahdu, kännökset kuunnellaan tosi hyvin, ja ohittamisetkin menevät siinä sivussa :) Kapeat ohittamiset eivät enää stressaa, eikä nenäkään painu kesken juoksun vanhasta muistista maahan. Itse juoksumatkat on pidetty vielä suhteellisen lyhyinä (max. 8km), ettei paikat menisi lukkoon ja treeneihin tulisi katkoksia. Nyt kun homma alkaa olla tuttua ja paikat tottuneet kestävyysjuoksuun, alkaa matka hitaasti pidentyä 6-10-6-8-6-12-6-12 -sarjalla. Kun matka on saatu yli tuon maagisen 12-15km, voi matkaa helposti pidentää siinä vaiheessa sinne lähelle ja yli 20km. Kilometrejä rajaa muu harrastaminen, sillä ihan "loppuun" en halua koiraa juoksulla ajaa. Välipäivinä otamme harrastuskuvioihin taas verijäljet, sillä laskeneet lämpötilatkin alkavat olla jo äipän mieleen. Viime aikoina treeniohjelmassa on ollut lähinnä peltotreeniä, juoksua ja tokoa. Ohjauksestakin koiralla alkaa olla jo hyvä vainu, vaikkakin sanalliset suunnat eivät vielä(kään) toimi täysin. Sitten pitäisi opetella ohjausta vielä poispäin liikkuvasta koirasta... Apuva...

Ainiin joo! Helmin vauhtipysähdykset ovat myös kehittyneet aika näyttäviksi ;)