Nyt tuli kuuma... Vieressä ihana luulöytö!

Eilen oli tapahtumarikas päivä. Aamupäivästä ajeltiin tutulle reitille Oulunsaloon crossailemaan. Puolivälissä matkaa koira teki löydön ja kantoi loppumatkan vanhaa hirvenluuta mukanaan. Kun matkaa autolle oli enää 400m, tuli koiralle liian kuuma. Lenkkejä on tehty aina koiran vauhdinpidolla ja koiran ehdoilla, joten kun koirasta tuntui lepohetken ja maassa hengailun olevan paikallaan, jäätiin hiekkatielle sitten hengailemaan, tyhjentämään vesipulloa loppuun ja kuvaamaan koiraa :) Parin minuutin tauon jälkeen autolle jatkettiin matkaa hitaasti kävellen. Auton sai viilennettyä niin hyvin, ettei uimaan tarvinnut mennä koiraa viiilentämään. Kotona sitten köllöteltiin ja levättiin iltaan asti, jolloin alkoivat päivän muut koitokset.

Koira oli päässyt sekä Pk-tottiksen, että tokon mölliryhmiin, joten illan treeniosuus aloitettiin pk-tottiksella. Kurssilla oli paikalla tällä kertaa vain 3 koirakkoa, mikä passasi meillekin hyvin. Teimme tasotestiksi kaavion, jossa oli pitkää seuraamista/mukana kulkemista, pysähdys/istahdus, henkilöryhmän pujottelu, puukapulan kantaminen (Helmi: mikä v... tämä on? Onks tää niinku joku purulelu?), maassa paikallaolo ja siitä luoksetulo koirakon valitsemalta etäisyydeltä. Puukapulaa kannettiin loppujen lopuksi, kun Äippä oli näyttänyt mistä sitä pidetään kiinni, muuten rata meni ihan hyvin. Liikkeellä oltiin lllegi-käskyllä, mutta kyllä se koira katsekontaktiakin tarjosi ihan kiitettävästi :) Radalle pääsyä koira joutui odottamaan kahden koirakon verran, joten meillä oli hyvää aikaa harjoitella kiinni olevan koiran äänenhallintaa, kun Äippä etenee poispäin. Ei ole nimittäin Helmistä mukavaa jäädä yksin.

Pk-treenien jälkeen oli vuorossa lyhyt pätkä tokoa, sillä kurssilta piti lähteä jo puolen tunnin päästä pois. Papereiden tarkastamiseen meni sen verran aikaa, että ehdimme olla kurssilla vain esittelykierroksella, ja senkin vain omaan vuoroomme asti. Koira oli Helmiksi uskomattoman rauhallinen ja keskittynyt, kun palkkaa annettiin vierellä sievästi istumisesta ja maahan menosta. Loppujen lopuksi koira jäi maahan hengailemaan vapaa-käskystä huolimatta, katsekontaktiakin vielä ylläpitäen. Oli siinä sitten oman esittelyvuoron tullessa hyvä selittää koiran olevan ADHD-tapaus ja lyhyt keskittymiskyvyltään, kun koira veteli suurin piirtein hirsiä jaloissa ;) Väsynyt se ei kuitenkaan ollut, pk-treenit olivat olleet kevyet, mutta näytti oikeasti siltä, että koira ymmärsi rauhoittumisen ja pystyi tekemään sen nyt myös kesken treenien ja virikkeellisellä treenikentälläkin. Pk-treeneissä Äippä oli palkinnut hyvin ruhtinaallisesti koiraa hiljaisesta maassa hengailussa pidentäessään aina poispäin suuntautuvaa matkaa, joten näytti siltä kuin maassaolo olisi muuttunut koiran mielestä kaikista kannattavimmaksi liikkeeksi! Äippä oli NIIN YLPEÄ :) Juuri kun Äippä ehti päättää jo rauhoittumismaton käyttöönotosta... Tokossa kurssikavereina oli monta tuttua, kaveriberni, ja pieni musta koira viime kesän mölliryhmästä, sekä muilla kursseilla vastaan tulleita koirakoita. Pitää katsoa, miten kahden kurssin sovittaminen yhteen sopii. Pk-tottista ei kuitenkaan ole kuin joka toinen viikko, eikä kursseilla treenata koko aikaa, vaan suurin osa ajasta on hengailua ja oman vuoron odottelua. Tunteja voisi myös puolittaa, eli yhteensä aktiivitekemistä tulisi yhteensä tunnin verran. Kevythäkki tulee kuitenkin kulkemaan tokossa mukana. Pk-tottiksessa pitkiä paikallaoloja on vain pakko harjoitella.